United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ensiks uinailulta Odysseun, Zeun älyverran, nosti nyt huudollaan hepourho Gerenian Nestor; äänipä tuo sydämeen heti tunkihe uinuvan urhon, uksestaan ulos astui hän sekä tieteli heiltä: "Ympäri leiriä, laivoja noin mitä käytte te yksin ambrosiaisess' yössä? Jo niin hätä ankara oisko?"
Virkkoi noin, jopa koht' ilon pauhina soi, kuni aalto rantaan jyrkkään käy, suvituulen tuomana suuren, vuoreen ulkonevaan, jota tyyntymätön ikityrsky saartavi kaikin säin, milt' ilmoin tuuli jos tulkoon. Nousi jo kaikki ja riensi ja hälveni valkamaleiriin; valkeat laittoivat majakunnat, nauttivat eineen; uhrin toi jumaloille, ken millekin, ainahisille palvoen surman välttääkseen työss' ankaran Areen. Zeullepa kansain pää Agamemnon suurväkiselle viissuvikunnan nyt härän uhkean vihki ja kutsui vieraiks arvokkaimmat akhaijein päät päteväiset, Nestorin ennen muita ja ruhtinas Idomeneun ja Aiaan kummankin, Diomedeen, Tydeun poian, kuudenneksipa oivan Odysseun, Zeun älyverran. Vaan tuli itsestään sotaärjyinen Menelaos, tuntien mielessään, mikä toimi ja työ oli veljen. Piirinä seisoivat, pivon ottivat ohria täyteen. Näin rukoellen siin' Agamemnon valtias virkkoi: "Korkea, mahtava Zeus, jylypilvinen, päällinen ilmain!
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.