United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun saarna on päättynyt, astuu saarnan pitäjä alas alttarilta ja seisahtuu ruumiin-paarien päähän alttarin eteen. Ruumiin-arkku lasketaan alas paareilta permannolle ja nyt kolmasti multaa heittämällä vihkii hän meidän rakastetun rovasti-vainajamme haudan lepoon sekä lukee lopuksi muutamia rukouksia. Sen jälkeen taasen veisataan yksi värssy.
*Forella*. Tulen sulle rouvaksi. *Prinssi*. Mitä? Ootko Forella? Se on nimen todella. *Prinssi*. Taivas, olen petetty? No miks et jo lähesty? Kosk' on hidas kulku miehen, Menen vastaan puolitiehen. Teidän armonne, on vielä Tyttö kovin lapsekas, Vaan se talttuu elon tiellä... *Forella*. Tulen rouvaks, tulenpas. Ole vait! Vai ole vait? Mitä mamman kielto tiennee, Pappi meidät vihkii kait?
Niin kummat ihmisell' on koetukset: kevyttä joustavuutta jos ei luonto ois meille antanut, niit' emme kestäis. Opettaa hätä meitä leikkien pois jumalien lahjat tuhlaamaan: me kädet aukaisemme mielellämme, ett' iäks aartehemme häviää. Myös kyynel seuraa tätä suudelmaa ja sinut katoon vihkii! Sallittu tää onhan heikkoutemme hento merkki.
»No, eikös siipeen sattunut!» sanoi Leena-Kaisa -nimen keksiä. »Kaisa kuin Kaisa.» »Kyllä Katri minuun suostuu. Suostuthan?» »Kuka sinusta huolisi! Mutta minun kanssa se Katri lyö ryysyt yhteen. Sotkamon pappi meidät vihkii vitsasormuksella, kultasormus laitetaan sitten jälestäpäin. Eikö niin Katri?»
Hän tahtoo kysyä, mitkä välikappaleet meitä kehoittavat naimisiin. Jaakko. Tietysti ensiksi me vanhempanne, jotka käskemme, toiseksi pappi, joka vihkii, ja kolmanneksi sormus, joka sitoo kuin rautavanne viinatynnyrin kimmit siinä kehoitus kolminkertainen! Reetta. Niin, Jaakko ja minä Reetta kehoitamme teitä naimisiin. Simo. Minä kysyn minkä perinnön appeni lupaa Serelle? Jaakko.
Sillä häntä ympäröi kaksi- tai kolmekymmentä heimoa, jotka ovat kokoontuneet kaikista lähi-yhteiskunnista muodostaaksensa hänen ympärilleen kymmentuhansiin nousevan kosija-saattojoukon; ja näitten tuhansien joukosta yksi ainoa tulee valituksi, yhtä ainoata hetkellistä suudelmaa varten, joka sen vihkii kuolemalle samalla kuin onnelle, jotavastoin kaikki muut hyödyttöminä lentelevät hääsyleilyyn kietoutuneen parin ympärillä, sekä kohta joutuvat kuoleman omaksi, saamatta koskaan enää nähdä tuota lumoavaa ja tuhoisaa näkyä.
Niin outo syke sydämen ja rinnan aavistus: häät siell' on, sinne meidänkin on rientää kutsumus; ne häät on meidän, meidät vihkii ikiliittoon syys, kun seestyy taivas, hehkuun syttyy metsäin hämäryys. Taas palaa rauha riemullinen silmääs suruiseen, kun painaa syksy kulmillesi kultaseppeleen; taas nukkuu soima sisässäni uneen lempeään, ja ilman tuskaa katseen käännän taapäin, elämään.
Siellä vihkii ja siunaa pappi Aslak Braaten'in, nuoren miehen Haaland'in talosta, ja Liv Gunnarintytär Haugen'in. Mistä olivat tulleet, ei kukaan tietänyt, mutta huhu siitä, mitä oli tapahtunut naapuriseurakunnassa vuosi sitten, eli vielä muistossa ja viritettin uudestaan.
Tule, menkäämme papin luo heti, hän vihkii meidät, ja minä otan sinut syliini rekeeni ja sitten lähdemme yhdessä 'Vihurilla' täältä, kauas, kauas jossa ei kukaan voi meitä kuulla eikä nähdä!" Kosijan silmistä loisti semmoinen hehkuva ihastus ja uskollisuus, ett'ei Laila voinut häneen suuttuakaan.
Taivaankansi katto on, sen seinä ilmanpieli, myrsky siinä messuaa ja saarnaa satakieli. Kirkonkupuun kirjaeltu kaikk' on tähdet taivaan, kiertämähän, kaartamahan kuolevaisen vaivaan, Alttariksi asetettu vain on pilven parras, siitä puhuu ukkonen ja haastaa liekki harras. Suopi Herran ehtoollista salamoiva Henki, vihkii häihin, hautahan ja valaa kastehenki.