United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Matlena», toisti Katri ja nauraa hihitti. »No mikäs sinun nimesi on?» Katri ei vastannut, nauraa hihitti, ja katsoi Erkkiä ja sitten kainosti silmäpuolellaan tukkilaisia. »Toroteija», arveli taas joku tukkilainen leikillään. »Ei sillä niin herrasnimeä ole», tuumaili joku kolmas. »Leena-Kaisa sen nimi on.» »Katri sen nimi on», lausui Jussi Piipponen, joka hieroi kellonkauppaa kaimansa kanssa.
Sitten kun pojan sain, en ole päässyt edes kirkossa käymään. LEENA-KAISA. Se on kovin surkeata. Ajatteles, jos tällä hetkellä kuolisit, mihin silloin joutuisit? JOHANNA. En suinkaan tiedä. LEENA-KAISA. Pahaan paikkaan, ilman armoa. JOHANNA. Varjelkoon hyvä Jumala meitä äkillisestä kuolemasta.
Hyvä Leena-Kaisa, minä olen hukassa, ei minua pelasta mikään, ei mikään. LEENA-KAISA. Pahasti se oli tehty Ristolta, ei voi muuta sanoa. JOHANNA. Jos hän olisi minut rammaksi ja vaivaiseksi pieksänyt, ei se olis mitään ollut tämän rinnalla. Antaisin hakata itseni kuoliaaksi, kun vain saisin kankaan takaisin. LEENA-KAISA. Yhtä koetellaan yhdellä tavalla, toista toisella.
LEENA-KAISA. Taas sama virsi: ei Jumalalta, ei Jumalan syy. Kuinka syvälle sinä raukka olet vaipunut epäuskon syntiin. JOHANNA. Mutta sanoohan sen jo järkikin, ettei Jumala pakota ihmisiä pahuuteen. LEENA-KAISA. Missä on sinun järkesi? Sokea, pimitetty. Ei se käsitä niitä, jotka Jumalan valtakuntaan kuuluvat. Järki tulee ottaa vangiksi uskon kuuliaisuudelle, sanoo pyhä Paavali.
RISTO. Kyllä Vappu hänet ottaa, saatte nähdä. Kouluttaapa vielä papiksi, jos hyvin käy. LEENA-KAISA. Kun nukkuu niin sikeästi, ettei herääkään. Hyvästi nyt sitten vähäksi aikaa. RISTO. Hyvästi, hyvästi! Onnea matkalle. Mutta kuulkaas vielä, Leena-Kaisa. Tuota noin mitäs minun taas pitikään sanoman eikä valehteleman. Niin!
LEENA-KAISA. Kauankos minä siellä viivyn. Ei näy kadulla ketään. Eikä täälläkään. Ehkä hän ei vielä tule. Ehkä ei tule ollenkaan tänä päivänä. Onhan voinut sattua esteitä. Vieraita tai muuta. Se on hän se on hän.
Tiedättekö, kun minulla oli semmoinen onni, että sain kankaan kutomista. Vappu sitä toimitti minulle Vörskyn rouvalta. Oikein siunattu ihminen, se Vappu. LEENA-KAISA. Paljonko Vörskyn rouva maksaa kyynärältä? JOHANNA. Vain kaksikymmentä viisi penniä, mutta onhan sitä siinäkin. Kun aamusta iltaan istuu kankaan ääressä, niin kutoopa neljä kyynärää ja se tekee jo markan.
VAPPU. Lieneehän, mitä lieneekin, mutta Johannan sijassa tekisin juuri samoin. LAURA. Toinen hyvä. Yllyttää vielä tuota hassua. KATRI. Mitäs Vapusta. Ei hän olekaan niinkuin muut. Ajattelee aina toisin kaikissa asioissa. LEENA-KAISA. Vappu on maailman lapsi.
Voi, sitä kadotuksen syvyyttä, jonka partaalla sinä ihmisparka, seisot. JOHANNA. Taidatte olla oikeassa. En tullut tuota ajatelleeksi. Hyvä Jumala, mitä nyt teen? LEENA-KAISA. Rukoile anteeksi mieheltäsi ja pyydä häntä kärsimään heikkouttasi, muistaen, että hänet on varustettu vahvemmalla luonnolla ja suuremmalla viisaudella. RISTO. Kyllä, kyllä minä sen muistan.
Niin juuri; eihän Homsantuuta kukaan ihminen pidä viisaana. JOHANNA. Kuinka kovaan nuo neulat panittekaan. En saa niitä millään lähtemään. LEENA-KAISA. Katsokaa kuinka paha henki ihmistä riivaa, kun hänet vain kerran saa pauloihinsa. JOHANNA. Paha henki? Minua? RISTO. Niin kyllä. Pahan hengen yllytyksiä tuo on, ei muuta. Ei totisesti olekaan.