United States or Madagascar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
Vielä ne huojuu honkapuut Savon suurilla salomailla, Eikä Karjalan vienosuut Ole rohkeita poikia vailla. Päivät pitkät hakkuu käy Salon suurilla kankailla siellä, Ristissä tien ei loppuvan näy Kisa ruskeasilmäin vielä. Pehmyt miel' tytön laadukkaan, Ja sitkeä hongan pinta: Poika on kuin luonnossaan, Ja lauluja tajuu rinta.
Ja Wolmar tajuu pilkkapuheet veljensä, Hän hevosensa seisauttaa, Ja keksien Miljutinin, nyt häneltä Noin kysyy sala-vihassa: "Mi syynä että kansani mun tullessain On surkea, on ääneti? Olenko taivaan rasittava rangaistus. Olenko ruoska rautainen?"
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
Taholta kummaltai nyt kiinni olen: mua toinen vaientaa ja toinen vaatii mua puhumaan; siks huokaan. Mestarini tuon tajuu, virkkaa: »Puhu, ällös pelkää, puhuhan toki ynnä kerro hälle, mit' innokkaasti niin hän tiedustavi!» Ma siis: »Ehk' ihmettelet, muinaishenki, mun nauruani, jonka äsken nauroin; mut kohta suuremman saat kummastuksen.
KNUUTI. Kuin immet voivat; Hän on jo hurskas, hyvä, siev AKSEL. Hän niin ol' Jo lähteissän'. KNUUTI. No niin, hän hehkenee, Hän hehkenee. AKSEL. Vai yhä suloisemmaks? KNUUTI. Sit' en voi päättää, rakas poika! Maallist' Ei suloisuutta munkki tajuu, pitää Vaan taivaallista silmäll'. AKSEL. Onko Valpur Viel' luostariss'? KNUUTI. On toisinaan.
"Ei miehet, ei naiset nyt itkeä saa, Jo vainoojat saivat juoksun Mut ikkunat, ikkunat aukaiskaa, Ett' tuntisin kevään tuoksun! "Kun tuoksuu metsä ja huminoi, Se on sissille mieluisinta: Taas taistot entiset muistiin soi, Ja vastaiset tajuu rinta; Siks, miehet, haarikka täyttäkää, Niin niistä nyt kiertää taari! Mut, neidot, te nuorille näyttäkää, Mik' on kaatuneen kunniapaari!"
sen kaiken, minkä mieli, silmä tajuu, niin järjesti, ett' ilman nautintoa ei jää se, joka tuota katsoo, tuumii. Lukija, nosta siis mun kanssain katsees tarhoihin Taivaan, sinnepäin se suuntaa, yks liike missä sattuu toista vastaan. Tuost' ala ihastella taidetyötä sen Mestarin, min sydän lempii sitä, niin ettei koskaan siitä silmä käänny.
JACHIMO. Ei silmän syytä: kahden moisen väliss' Apinakin se toista irmastaisi Ja toista liehisi; ei järjen liioin: Tuon kauneuden tajuu hupsu siinä Kuin viisaskin; ei myöskään halun: saasta, Noin kirkkaan puhtauden kanssa rinnan, Ajaisi himon tyhjääns' okselle, Eik' yllyttäisi nälkää. IMOGEN. Mik' on teidän?