United States or Australia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kirkas päivä loistaa akkunasta, Tämän luona linnut laulavat, On kun soitto kuuluis taivahasta, Enkelit mun luonain oisivat. Luojain! mulle tarjoot lohdutusta, Sua kiitän, käyden polvillein; Voi! voi taivaallista ihastusta, Jonka saanut ompi sydämein! Kallis ruusu. Neito! Sull' on ruusu kallis, Se on taivaas kauniste; Ethän sä sen kuolla sallis, Sitä hoida, suojele!
Sa taivaas verhoo, Zeus, utu-usvihin ja voimaasi lapsekkaana, kuin poika ohdakistoon, koe tammihin ja kallioihin! Kas, yhä vaan mun maani on vankkumatta ja majani, jot' et sä kattanut, ja lieteni, min loimotus sun kateeks käy. En auringon alla tunne kurjempaa, kuin te, jumalat!
Zeus isä, auta jo pois pimeästä sa poiat akhaijein, seestytä taivaas, suo valo silmiin, kaatua salli päivän kasvojen alla, kun surman meille jo sääsit!" Virkkoi noin, ja jo Zeus hänen kyyneliään polotellen hääteli hälvenemään yösankean, saartavan usvan; päivä jo paistoi taas, koko taistelo selkeni silmiin. Pyys sotaärjyiseen Menelaoon kääntyen Aias: "Rientäös katselemaan, Zeun-heimoinen Menelaos!
ANIAN. Mutta heittää lemmittynsä, kaunihimman ihanimman, kuin taivas koskaan loi! Ah! senkaltaisena katselen häntä nyt, ja hänenkö heittäisin ijäksi? Mahdotonta taivastani! MARGARETA. Koska hänen heität, sillon hänen voitat; mutta tiedä, jos tässä viivyt, sumuhaamuna aikailet, sillon hänen kadotat ainiaaksi. Sun taivaas! Oi, tahtoisinhan se olla, mutta enhän enään täällä, vaan tuolla.