United States or Saint Helena, Ascension, and Tristan da Cunha ? Vote for the TOP Country of the Week !
Soutakaatte, soutajat, Pursi puhki puuskien! Soutakaa! Viel' auttaa sounti. Auttaa tarmo rautainen! Soutakaa, niin soutakaa, Että rinnall' etumaisten Rientää pursi suomalaisten Kansain kilpasounnissa! Soutakaa, niin soutakaa, Että Suomen sountia Kummastellen katsoo kansat, Imehtiipi maailma! HERRAA PELJ
Taivas oli pilvinen ja vaaleanharmaa vesi oli käynyt tuhkaharmaaksi; vuoret olivat paljaat ja haljenneet, ja synkän taivaan kanssa ikäänkuin sopusoinnussa oleva maisema oli hiljainen ja autio. Soutajat huokasivat syvään.
Näillä matkoillaan hänellä kerran, lähdettyään Embden'istä vesiteitse Länsi-Friislantiin, oli omituinen ja vaarallinen seikkailu. Embden'istä oli Descartes itselleen ja palvelijalleen vuokrannut veneen. Soutajat, joihin Descartes'n lyhyt vartalo ja lempeä kasvojen ilme ei tehnyt suurta vaikutusta, päättivät soutumatkalla tappaa hänet ja sitten anastaa hänen rahansa.
Soudettiin epätoivon voimilla ja soutajat pitivät onnellisesti venheen kohdallaan, kunnes uusi mullistus syntyi, jonka loputtua se vihdoin pelastui. Juuri kun Uledi yhdeksän miehen kanssa oli lähtemäisillään Mowasta uudella ja vankalla kanootilla tutkiakseen virtaa, ryömi Frank erääsen paikkaan lähellä jokea ja pyysi heitä pysähtymään ja ottamaan hänet mukaansa.
Ja uutta ihastusta Vaan nousee mielehen, Kun venhe viilettääpi Välitse niemien, Ja joka salmen suulla Meit' yhä tervehtää Taas uudet rannat, saaret Oi, hausk' on retki tää! Me airokkahat, kelvot Olkaamme soutajat: Pois joukostamme veltot Ja turhankiskojat! Ken voimat taiten käyttää Ja, harras toimessaan, Mies ompi kestämähän Se meistä miesi vaan! Mut kunnon perämiesi Täss' ensi arvon saa.
On kotilammen laine suosittunne, Se vaikk'ei anna herkkuja: On souto helppo, myrskyt pienoiset Ja matkalla ei suuret toivehet; On illan tullen rauhan valkama, Isien ranta, tyyni tarjona. Oi teitä, kotilammen soutajat, Oi, kotilammen lapset rauhaisat! NIINH
Etsijät palasivat murheellisina, mutta huuto kutsui heidät takaisin rannalle. Se huuto kuului eräästä pelastusveneestä, joka oli tullut virran alapuolelta. Soutajat kertoivat, että he pari peninkulmaa alempana olivat löytäneet miehen ynnä lapsen puolikuolleina vilusta ja väsymyksestä. Tunsiko kuka heitä ja olivatko he täältä kotoisin?
Vene kiisi nuolen nopeudella pimeässä, vaikka hiukan onnen kaupalla. James Playfair ei voinut sumulta eroittaa Delphinin lyhtyjä. Häntä epäilytti, mitä snuntaa hänen tulisi noudattaa, sillä niin pimeä oli, että soutajat eivät nähneet airon neniä. Kuinkas käy, herra kapteini? kysyi Crockston. Kaiketi olemme jo soutaneet enemmän kuin puolitoista peninkulmaa vastasi kapteini.
Soutakaatte vahvasti Vasten tuulta vonkuvaa! Uupumatta, sountimiehet, Soutakaa, oi, soutakaa! Soutakaatte vahvasti! Soutain ranta läheneepi, Myrskyn uhka väheneepi. Sounti vain on turvamme! Soutakaatte, soutajat, Pannen parhaat voimanne! Liikkeell' airot! Reipas tahti! Urhon ilme otsille! Soutakaatte vahvasti! Meri pauhaa, pilvet entää, Purtta vasten puuskat lentää, Vauhdin uhkaa vaimentaa!
Kun he istuutuivat ruuheen, joka odotti heitä kala-aitan luona, selvitteli hän siimaa. Hän oli innokkaasti pitänyt huolta pukinsarven täyttämisestä hyvillä onkimadoilla. Ne, jotka eivät enää saaneet tilaa veneessä, ajoivat järven ympäri hevosilla. Vähä väliä näkivät soutajat heidän pujahtavan esiin jossain kallioiden välillä.