United States or Jordan ? Vote for the TOP Country of the Week !


Kuulepas, rakas Crockston huudahti kapteini lunletko Delphiniä miksikään laivapoikain koulupaikaksi? Meripojista älkää pahoin puhuko virkahti merimies. Yksi oli, josta tuli amiraali Nelson, ja toisesta tuli amiraali Franklin. Tuhat tulimmaista, ystäväni vastasi James Playfair sinäpä puhut mieleni mukaan.

Suokaa anteeksi, miss Jenny vastasi James Playfair mutta en tosiaankaan ymmärrä sanojanne. Minä olen kohdellut teitä niinkuin jokainen säädyllinen mies olisi kohdellut naista, ja tekolaatuni ansaitsee yhtä vähän tunnustamista kuin kiitollisuutta. Herra kapteini sanoi Jenny se on tarpeetonta, että kauemmin teeskentelemme. Crockston on sanonut minulle kaikki.

Tämmöinen oli hänen tuumansa, kun sitä vastoin nuorella tytöllä ei ollut muuta tarkoitusta kuin tavata isänsä ja olla hänen vankeudessaan osallisena. Crockston koettikin kaikin mahdollisin keinoin ahdistella James Playfairiä. Hän oli jo purkanut luotansa koko joukon keinoja, kuten olemme nähneet, mutta ei ollut vihollinen vielä antannut, päinvastoin.

No, yksi kanuunankuti enemmin tahi vähemmin, mitä se tekee? väitti Crockston. Master Crockston, ottakaa tarkka vaari siitä mitä nyt sanon: jos kerran vielä rohkeatte puhua minulle tästä asiasta, niin lähetän teidät ruuman alimmaiseen osaan koko reisun ajaksi, niin että saatte oppia pitämän suunne kiinni. Näin sanottuansa laski hän amerikalaisen menemään, ja tämä meni mumisten: Kas niin!

Kuultuansa nämä ystävälliset lauseet, Crockston irvisti rumasti, mutta ei avannut suutansa. Hän sidottiin pelivärkkiin kiinni, jossa ei voinut liikuttaa käsiänsä eikä jalkojansa. Muutamain minuuttien perästä sen jälkeen lähti James Playfair hytistään ja tuli pelivärkille. No mitä sinulla on vastaamista? kysyi kapteini, joka tuskin voi hillitä vihastuksensa. Ei mitään vastasi Crockston.

Mutta yksi ainoa, urhein heistä kaikista, hyökäsi tätä peljättävää hävityskonetta kohti. Se oli Crockston! Hän kaappasi pommin vahvoihin käsiinsä, jolla aikaa tuhansia kipinöitä räiski tuliputkesta ulos, ja viskasi sen inhimillistä enemmällä voimalla mereen. Pommi oli tuskin ennättänyt vedenpintaan, kun se räjähtyi hirmuisella paukauksella.

Näiden kehoitus-sanain perästä setä ja veljenpoika erisivät toisistaan, ja kaikki sivulliset lähtivätt laivasta. Tällä silmänräpäyksellä Crockston ja John Stiggs oleskelivat toistensa vieressä sivulla kantta, kun ensinmainittu arveli: Hyvästi menee! Kahdessa tunnissa olemme aavalla merellä, ja minä toivon hyvää tällä lailla aljetusta reisusta. Vastauksen asemesta John likisti hänen kättänsä.

No, kuinkas sinun laitasi on, rakas Crockstonini? kysyi hän. Kylläpä hyvästi vastasi merimies väkinäisesti hymyillen. On vain yksi asia, joka... Mikäs vain se on, ystävä-parkani? kysäisi John, silmäillen Crockstonia vilkkaalla kiitollisuuden tunnolla. Joo jatkoi Crockston kun ajatellen, että minun tällä iälläni pitää olla merikipeä! Mikä raukka minä olen! Mutta toisinpäin se kääntyy!

Kaikkityyni, kapteini! Niin kuulkaapas! Kenraali on sanonut minulle, että herranne tulee ammuttavaksi ennen kahdeksan päivän kuluttua. Tämän kuultua olisi jokainen muu kuin Crockston raivosta hypähtänyt tahi heittäynyt hillimättömän mielikarvauden valtoihin, mutta amerikalainen, joka ei hätäillyt, ikäänkuin myhäili ja sanoi vain: No, mitä se tekee? Mitäkö tekee? huudahti James Playfair.

Miss Halliburtt tuskin astui hytistään ulos eikä suinkaan olisi hän koskaan virkkanut sanaakaan Delphinin kapteinille, ellei Crockston olis käyttänyt erästä juonta, joka saatti heidät toistensa puheille. Tämä rehellinen amerikalainen oli uskollinen palvelija Halliburtt-perheelle.