United States or Cambodia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuitenkin oli hän olevinaan kuin merihärkä ainakin, tarkasteli Delphinin taklaasia ja heitteli ruumistaan sinne ja tänne, niinkuin merimiehillä tapana on. Tultuansa kapteinin eteen katsoi hän vakavasti häntä silmiin ja sanoi: Kapteini James Playfairkö? Minä se olen vastasi tämä. Mitä tahdotte? Ottaa hyyryä teiltä. Sijaa ei enää ole. Laivaväki on täysilukuinen. Joutavia!
Hän saa ollakin kiitollisuudestani vakuutettu, ja minä olen valmis hänen tähtensä hakkauttamaan itseni palasiksi, jos sillä voin hyvittää hänen mielensä. Jennyn ilo oli rajaton, kuultuansa nämä Crockstonin sanat. Vapauttaa hänen isänsä! Tämä oli asia, jota hän ei koskaan ollut uskaltanut ajatella. Delphinin kapteini tahtoi siis hänen tähtensä panna laivansa ja laivaväkensä alttiiksi!
Oliko siis sen lähtö veistämöltä yhdistettynä johonkin koneelliseen vaikeuteen, joka oli voitettava? Eipä niinkään. Clyde-virta oli jo helmaansa vastanottanut monta paljon kantavampaa alusta, ja Delphinin laskeminen vesille oli käypä niin mutkattomasti kuin suinkin maailmassa. Työt alkoivat heti kuu vesi seisahtui, samassa silmänräpäyksessä kun pakovesi alkoi tuntua.
Kapteini näytti lujasti päättäneen tehdä mitä hyvänsä vapauttaaksensa miss Jennyn isän, vaikka panisikin tässä tekosessa Delphinin, lastinsa ja laivaväkensä alttiiksi ja saattaisi päällensä arvoisan setä Vincentin kirouksen. Sataman suu Sullivan-saaren vieressä.
Tämä tapahtui Delphinin reisun tarkoituksen ja niiden erilaisten varastojen suhteen, joita se kuljetti liittolaisille. Herra kapteini sanoi miss Halliburtt eräänä päivänä hänelle kiitollisuus ei ole ikänä estävä minua sanomasta teille suoraan mitä mistäkin asiasta ajattelen, vaan päinvastoin.
Tälläiset olivat Delphinin kapteinin valtiolliset mielenpiteet, mutta erittäinkin oli amerikalais-sota tikkuua hänen silmissään ja hän tahtoi tehdä jonkun kepposen niille, jotka kävivät tätä sotaa. Helppo on siis ymmärtää, kuinka hän oli vastaanottava tämän esityksen orja-ystävän pelastamisesta ja liittolaisten, joiden kanssa hän aikoi asioihin antautua, loukkaamisesta.
Jää oli nyt murtunut. Tämän hetken perästä Delphinin kapteini ja hänen matkustajattarensa jäännösmatkalla usein ja kauan puhelivat keskenänsä.
Kun siis Delphinin asema saatiin tietoon, oli Jamea Playfairillä ainoastaan yksi asia tehtävänä, nimittäin päättäminen, mitä uraa myöten hän Charlestoniin laskisi. Jos emme kohtaa mitään vastusta kolmen tunnin kuluessa sanoi hän niin olemme satamatokkain turvissa. Charlestonin kaupunki on seitsemän peninkulmaa pitkän ja kahta peninkulmaa leveän merenlahden pohjimmassa perukassa.
James Playfair laitti itsensä hetikohta, silmänräpäystäkään hukkaamatta yhdistykseen kaupungin korkeimman sotapäällikön, kenräali Beauregardin kanssa. Tämä vastaanotti avoimin sylin Delphinin kapteinin, joka tuli varsin sopivalla ajalla tuomaan hänen sotamiehilleen vaatteita ja ruokavaroja, joista heillä oli mitä kovin puute.
Tätä James Playfair ajattelikin mennessään noiden ahtaiden vesien kautta Morris-saaren vieritse, ja hänellä oli syytä peljätä, sillä neljännes-tuntin päästä nähtiin pimeällä taivaala tulijuovia. Pieniä pommia porahteli roikkana höyryn ympärille veteen, joka pärskyi laivanpartaan yli. Muutamia niistä putosi Delphinin kannellekin, mutta kannallensa, mikä pelasti aluksen tietystä häviöstä.