United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yksi mies lisäksi eihän haitanne, päinvastoin. Niinkö luulet? sanoi Playfair, tähtäen vierasta aina silmän pohjaan asti. Sen vissiin tiedän vastasi matruusi. Mutta kuka sinä olet? kysyi kapteini. Halpa merimies, mutta ravakka, luotettava ja pelkäämätön poika. Kaksi vahvaa kättä, semmoista kuin minulla on kunnia teille tarjota, eivät ole mikään huono asia laivassa.
James Playfair oli päivän kuluessa mitä tarkimmasti laskenut asemansa, niin että hän suoraa linjaa taisi laskea Charlestonin nientä kohti. Kello löi 8 Saint Philippissä, kuu veneen keulatokka törmäsi White-Pointia vasten. Oli vielä tunnin ajan odottaminen, ennenkuin Crockstonin määrämä kellonlyönti oli kuuluva. Kaji oli aivan tyhjä ihmisistä.
Moniaita sekuntia vielä ja Jenny oli suljettuna isänsä syliin. Vene hissattiin heti ylös, ja James Playfair riensi kajutan katolle. Mathew, onko meillä tarpeeksi asti korkea paino? On, kapteini. Siis ankkuritouvi poikki ja sitte eteenpäin täydellä höyryllä! Muutamia silmänräpäyksiä sen perästä työnsivät molemmat ruuvit laivaa pääväylää kohti ja niin ulkouttivat häntä Sumter-linnasta.
Kyllähän huone Playfair ja Kumpp. on vakavarainen, mutta se on yhdistyksessä huoneiden kanssa, jotka voivat joutua vararikkoon. Oih, hiisi vieköön nuo amerikalaiset, lienevät sitte orjapuoluelaisia tahi orjuuden hävittäjiä.
Vaikka James ei enään huolinut koko hommasta, teki kauppahuone Playfair ja Kumpp. oivallisen kaupan, se kun sai polkuhinnalla kaiken pumpulin, mikä makasi rajuna Charlestonin varvilla. Sillä aikaa ei ollut saatu mitään tietoja Crockstonista. Mitään virkkamatta oleskeli Jenny alituisten pelkojen valloissa.
On kyllä, miss Halliburtt, Delphinini tekee seitsemäntoista solmuväliä tunnissa, ja ennen päivän loppua olemme jättäneet korvetin näkymättömiin. James Playfair ei liioitellut aluksensa kelvollisuuden suhteen, ja ennen auringon laskua olivat amerikalaisen aluksen mastonhuiput kadonneet taivaanrannan ta'a. Tämä tapaus ilmaisi kapteinille miss Halliburtin luonteen perin uudelta kannalta.
Playfair ja Kumpp. eivät tainneet kauemmin pitää salaisuuttansa kätkettynä, ja paitsi sitä ei saisi viipyä kauan, ennenkuin Delphin lähtisi merelle. Amerikalaista kryssääjää ei ollut yhtään näkynyt Englannin kulkuvesillä. Ja kuinka voitiin asiata salassa pitää, kun tuli kysymys laivaväen hankkimisesta. Väkeä ei käynyt sisään-katseluttaminen ilman että heille ilmoitettiin aluksen määräpaikkaa.
Mutta onhan muitakin laivoja kuin Delphin ja muitakin kapteinia kuin James Playfair. Miksi tulet juuri tänne? Sen tähden että tahdon palvella täällä Delphinissä ja kapteini James Playfairin komennon alla. Niin, mutta minäpä en sinua tarvitse. Ainahan kelpo miestä tarvitaan, ja jos minä, näyttääkseni voimiani, saan koetella kolmen tahi neljän miehen kanssa teidän laivaväestänne, niin, olen valmis.
Mikä siis on se mies josta puhutte? kysyi James Playfair, ei olevinaan mistään milläänkään. Sanomalehden kirjoittaja Bostonista, paatunut orjuuden vihaaja, ruumiillaan ja sielullaan Lincolniin kiintynyt. Mikä nimensä on? Jonathan Halliburtt. Miesparka! huudahti James, hilliten liikutustansa. Mitä nyt lieneekin tehnyt, ei saata olla häntä surkuttelematta.
Ja se oli tosiaankin iso vahinko; sillä tämä nuori valkeaverinen, mielevä- ja lempeäsilmäinen tyttö ansaitsi kolmekymmenen-vuotiaan nuoren miehen silmäilemisen. Mutta James Playfair tunsi itsensä hämäytyvän hänen läsnä ollessaan ja ymmärsi, että tällä lumoavalla olennolla oli luja ja jalo sielu, joka oli puhdistunut onnettomuuden koulussa.