United States or Brunei ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minun olisi ehkä pitänyt paremmin hillitä itseäni noitten Hannulan moukkain edessä; olisin voinut antaa hänelle Annan, onhan tämä sentään olevinaan ottotytär talossani sopuun siten kumminkin olisimme tulleet, ja ehkäpä olisin päässyt vetämään edes jotakin etua tuon visukintun rikkaudesta. Vieläköhän voisi asiaa korjata mennä muka Hannulaan pyytämään anteeksi ja joutua toisen kerran ulosajetuksi
BUCKINGHAM. Siks, että suuri joukko repis auki Tuon vasta parannetun äkähaavan; Jok' oisi sitä vaarallisempaa, Kun nuor' on valtio ja johtajatta, Ja joka hevonen on omin valloin Ja juosta saapi, minne itse mielii. Niin vaaran pelkokin kuin itse vaara On minun mielestäni torjuttava. GLOSTER. Kuningas sopuun liitti meidät kaikki; Vakaana, vahvana sen liiton pidän.
Niissä matkamiehen mieli viihtyy mielellään vielä silloinkin, kun on ne jo aikoja sitten jälelleen jättänyt eikä ole toivoakaan sinne enää takaisin tulla. Ne ovat surullisia sellaiset hetket, ja niihin on kaipausta kätketty. Mutta niitä muistelee mielellään. Ne hienontavat ja puhdistavat, ja ne herättävät halua sopuun, sointuun ja rauhaan. Siitä ovat jo monet monituiset vuodet vierineet.
AGRIPPA. Jott' ikiystävyys teit' yhdistäisi Ja höltymätön veljesside sopuun Sydämmet liittäis, ottakoon Antonius Octavian vaimoksensa, jonka kauneus Hänelle mieheks vaatii miesten parhaan Ja jonka sulous ja hyve voittaa Kehutkin kaikki.
Yht'äkkiä huudahtivat he melkein yhteen ääneen: Armollinen jul ... kaksi ... viidenneltätoista päivältä ... Mitä tämä on? Mitä tämä on? kysyivät he vielä uudelleen toisiltaan, mutta ei kumpikaan osannut vastausta antaa. Porstuasta ja tuvasta kuului yhä vain kiihtyvää väittelyä ja melua. Tässä on kirjoitus, jossa kehoitetaan puolueita sopuun ja yksimielisyyteen, sanoi professori hetken kuluttua.
Keikahtelivat pussit, tömisi heidän allansa kuiva tanner; ja kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehiä malttiin ja sopuun. Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensivät toiset häntä pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsistä, joka juoksi jo nuorimman veljensä kantapäissä. TUOMAS. Seisahdappas koreasti, Juhani. JUHANI. Minä hänen nykistän! TUOMAS. Koreasti, poikaseni.
Sitte hän hukutteli vasikat lämpimällä juomalla rannalle, jossa niille oli aidattu erityinen haka. Näytti siltä kuin erinomaisen hyvä sopu olisi vallinnut hänen ja kaikkien näiden luontokappalten kesken. Syy tähän sopuun oli tuttavuus ja hyvänlainen kohtelu.
Sopuun neuvoo! Suurin osa ruumistaan on sovun tiellä, riensi Jorma selittämään. Vihaan vaatii, päänsä on vihan polulla! intteli Ilpo. Miehet seisoivat katsellen toisiaan epätietoisina siitä, mitä arpa oikeastaan oli vastannut. Sano, Panu, mielesi ... sinä, panija arvan, arvan mielen parhaiten ymmärrät.
Oi, miks en rauhaan, rauhaan jäädä voi, Min ammoin saavutin jo, vähää vailla? Kas, kaiken mitätyys ei liikuttanut mua, Ei elon turhuus, kaihot ihmishaamujen, Maan yläpuolla seisoin, rauhan mailla, Nirvaanaan pyrjin, sopuun yksinäisyyden. Sä, sävelvuo, mun rauhaan jäädä suo, Nirvaanaan päästä, miss' ei kaihon syitä! Oi, taikaa, mikä viuluss' soi! Se riuhtoo, tempoo, vie mun mukanaan
Semmoisia järjestäissä saapi kyllä visusti miettiä ja tarkata, kuinka kaikki saataisi parahimmaan sopuun keskenänsä, ja ettei tulisi johon kuhun lauluun liitetyksi, mikä alkuansa mahtoi peräti toiseen kuulua. Yksiä lauseita tavataan paikkapaikoin kahdessa eli usiammassaki eri laulussa.