United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Suo anteiks', enpä kärsi Mä pitkää rakkauden ilmoitusta Hiuskarvan hienost' esiin saatettuna Ja imarruksen makeutta täynnä. Näin sanoin. Minkä vastauksen saan? Tää sointo autuas, mi oli tämä, Mi virtas hänen armailt' huuliltansa? Kuin hämärässä seison! Leimaus Mun päällein ihana on langennut Ja heijaisnut mun näköni. PAULI. Siis ei? Mun Paulini! PAULI. Mä olen onnellinen!
Jumalat, jumalat, sallikaatte minun saada tämä hurmaava voima, suokaa se minulle ja ottakaa minulta sen edestä kaikki, mitä ihmiset korkeimpana ja kauneimpanansa tunnustavat, halajavat ja rukoilevat! Valo, sointo, rakkaus, mitä en tarvitse!
Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteileepi taivaan kannella. Miks' niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he. Runotarpa kertoa nyt tietää: Kunnianpa kirkkaudessa Onpi äiti poikasensa kanssa; Alas katsovat he hymyten. Mikä autuus tyyness' katsannossa, Sointo, rauha iankaikkinen! Menneet päivät kankahalla johtuu Heidän mieleens' unelmana vaan. Aleksis Kivi. Silmälasit.
Mutta tuolla ylhäällä ijankaikkinen valo, ijankaikkinen sointo ja ijankaikkinen rakkaus taivaallisessa yhdistyksessä huomaansa ottivat suuren päästetyn ihmissielun. HARMONIKAN KEKSINT
Annan äänessä värähteli hellä sointo, joka vaati Yrjöä ehdottomasti luomaan silmänsä alas häneen ja hetken aikaa näytti, kuin kumartuisi hän, vienompien tunteiden vallassa, alas vaimoaan syleilemään, mutta hän pidätti itsensä kuitenkin ja kääntäen silmänsä hänestä loi hän katseensa ikkunasta ulos keväiseen luontoon.
Soitto ja musiki oikeastaan olikin hänen ainoa intohimonsa, ja musikia hän oikein kaipasi, kuin janoova lähteen silmää. Kuinkahan olisi, jos hän saisi vaimon, joka hyvin osaisi klaveria soittaa? Hän se ensin soittaisi kaikki ne säveleet, joita oli kelloihin pantava, ja siitä sitte kelloihinkin tulisi ihan toisenlainen sointo.
Kaksi tähtee, armahammat muita, Säteilee tuol taivaan kannen all. Miks niin ihmeellisen ihanasti Murheen laaksoon katsahtavat he? Runotarpa kertoa nyt tietää: »Siellä kirkkaudes kunnian Onpi äiti poikans pienen kanssa; Alas katsovat he hymyten.» Mikä autuus tyynees katsannossa, Sointo, rauha ijankaikkinen! Heidän menneet päiväns kankahalla Unelmana johtuu mielehens.
Hän oli kuulevanansa sen raivon äite Pentinpojan ja näkevänänsä hänen kolkat, pilkkaavaiset kasvonsa ja äänehköön sanoi Martina itsellensä: "eikö jo päivä?" Sointo keskeytetty, vaan ei häiritty. Samana hetkenä, jona lapsi vähäisessä kammiossa oli häirinnyt äiden unen, istui pappilassa kolme henkeä pyöreän pöydän ympäri salissa.
"Sinä lapsensydämyt!" vastasi veli hyväillen; "tosin tuntee sielu hurmaavaista hekumata, kun valtavan sointuvirran sävel-aallot sitä kätkevät, sukelluttavat, hautaavat, kannattelevat ja kiikuttelevat; sävel ja sointo onkin enemmän kuin valo, se on valon ruumiillinen olemus; mutta eipä kuitenkaan korkeinta!