United States or United States Minor Outlying Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun me ennen ensi kerran Kiersimme tätä kiveä, Istuimme isän sylissä, Katselimme kaikkialle, Ilman silloin siellä täällä, Kaksin, kolmin kankahilla, Näkyi miehiä mäellä. Kun ne sitten kutsuttihin Kaikki kelloilla kokohon, Sopi ne sisällen silloin, Joka henki helluntaina, Pääsivät ne pääsiäisnä Itse kukin istumahan, Jaksoi jouluna lukea Hyvin helposti hevoiset.
Siitä ei sinä ikänä Tullut suurillen tutuksi, Eikä päässyt päivinänsä Ylimmäisten ystäväksi; Kulki köyhissä kylissä, Matalaisissa majoissa, Talonpoikien tuvissa, Kyntömiesten kartanoissa; Jos kerran kävi hovissa, Ei siihen sisällen päässyt, Saipa käyä kartanolla, Seinävierissä väristä; Eikä päässyt pännän päähän, Eikä sulkahan sopinna, Eikä laskettu lakeihin, Eikä tullut tuomioihin.
Sisällen astui komeasti puettu Upseeri, korkia höyhenvihko hatussa ja pitkä sapeli vyöllä, ja rinnassa oli tähti. Hän kantoi kaksi palavata kynttilätä, jotka pani heidän eteensä pöydälle. Miehet, tunnettuansa toinen toisensa, ensin vähän häpesivät; sillä he kyllä ymmärsivät kunkin tulleen samassa tarkoituksessa.
Lieneekö mikään liian suuri Hälle, Jok' itsens antaa tavaroinensa? Siis juoskoon Herran hyvyys uusin virroin Kotiisi, sydämesi sisällen, Ja suokoon sulle Herra, mitä pyydät, Ja vielä paljo muuta yli sen, Siks että kerran jälleen miten nytkin, Vaan silloin satamassa autuuden , Saat laulaa: "Tähän asti Herra auttoi, Ylistys, kiitos Herran nimellen!" Kirj. Juho Hellman Kas sitä lajia kaljaa!
Siin' äiti istuu kyynelsilmin Pään luona poikavainajan, Ja isä, vailla lohdutusta, Myös sortuvans' sois hautahan. "Miks' omiaan ei syksy riistä, Vaan kevätvesat katkaisee? Tääll' elänyt ken kyllin onpi, Hän hautahan jo joutanee." Näin kaikuu virret kaipausta Ja viulun kielet surua. Niin ilmestyypi valko-impi Sisällen yöstä mustasta.
Hän on paras auttajani Vaivoissa tään maailman. Hänen kauttaan tulevani Toivon iloon taivahan. Kulje kunne tahdot sinä! Taivahasen kuljen mä Raadollisna, köyhänä. Siellä veisaan virttä uutta, Kiittäin aina Jumalaa. Veisaa mistä tahdot sinä! Jesuksesta veisaan mä; Armahin Hän ystävä. Ei voi oma tieto auttaa Ahtaan portin läpitsen, Ei myös suuren opin kautta Siitä päästä sisällen.
Siitä ei sinä ikänä Tullut suurillen tutuksi, Eikä päässyt päivinänsä Ylimmäisten ystäväksi; Kulki köyhissä kylissä, Matalaisissa majoissa, Talonpoikien tuvissa, Kyntömiesten kartanoissa; Jos kerran kävi hovissa, Ei siihen sisällen päässyt, Saipa käyä kartanolla, Seinävierissä väristä; Eikä päässyt pännän päähän, Eikä sulkahan sopinna, Eikä laskettu lakeihin, Eikä tullut tuomioihin.
Tääll' elänyt ken kyllin ompi, Hän hautahan jo joutanee." Näin kaikuu virret kaipausta Ja viulun kielet surua. Niin ilmestyypi valko-impi Sisällen yöstä mustasta. Hän kirkastui vaan haamun lailla Kasvonsa kohta vaaleni: Kuin kuolon enkel', armahansa Hän vuotehen luo lankesi. Nyt kynttilätkin kirkkahammin Valaisi kuolinvuotehen Ja sävelvirrat suruisammin Soluivat kautta sydänten.