United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei minulla mitään lahjakirjaa ole. HEIKKI. Hän sanoi itse jättäneensä sen teille. KAUPPANEUVOS. Hän, ja hän, ja hän! Kuka hän? HEIKKI. Neiti Sidensnöre. KAUPPANEUVOS. No, ja mitä hiivattia teillä on tekemistä neiti Sidensnören lahjakirjan kanssa? HEIKKI. Minä vaadin sen teiltä takaisin ja minulla on siihen oikeus. KAUPPANEUVOS. En usko, ennenkuin kuulen sen häneltä itseltään.
KERTTU. Iti-iti-iti? VALTER. Idiootti. KERTTU. Itikka otti! VALTER. En päivääkään minä voisi elää yhdessä tuon kanssa! Hulluksi totta totisesti tulisin jo ennen iltaa. Kamalampaa ihmistä ei löydy koko maan päällä. Ja minunko pitäisi ei, ennen vaikka hirteen! HEIKKI. Oo, neiti Sidensnöre, jos voisitte lukea, mitä sydämeni syvyydessä liikkuu . TOINI. Hiljaa, hiljaa herrassööding Ryynänen kuulee.
VALTER. Neiti Sidensnöre tahtoo sinua puhutella. Minä en sinua kadehdi. On hän kumminkin toista kuin sinun tallukkasi. TOINI. Kaikki on selvillä. Minä olen nyt yhtä köyhä kuin tekin. Ei, köyhempi vielä, sillä minulla ei ole muuta kuin nämä kaksi tyhjää kättä ja lämmin, hehkuva sydämeni. Iloitkaa, herraseni, tuo inhottava kulta ei meitä enää erota. HEIKKI. Kuinka? Mitä tarkoitatte?
Tässä, rakas, Kerttu, saan esitellä sinulle sulhasesi, tuomari Valter Ryynäsen, ja konttoristini, herra Hellstén'in. Neiti Virnes ja neiti Sidensnöre, hänen hyvä ystävänsä. Varjele taivas! Variksen pelättiähän nuo ovat. KERTTU. Ooho! Vai tämä se siittä on minun sulhasein! No, ei uskois! Mutta pulska mies tuo näyttää olevan. Ilmankos sitä eno niin kiittelihhii.
Mutta minä, poloinen, olen ijäisesti onneton. TOINI. Onneton? Te, herra Hellstén? Miksi niin jos saan luvan kysyä? HEIKKI. Minä rakastan teitä, neiti Sidensnöre, rakastan ilman toivoa. TOINI. Oi ilman toivoa mistä sen tiedätte? HEIKKI. Te olette rikas, minä vaan köyhä konttoristi. TOINI. Onko siis rikkauteni esteenä teidän rakkaudellenne? HEIKKI. Voittamattomana esteenä.
Minä en koskaan uskaltaisi pyytää teitä vaimokseni. TOINI. Surunne liikuttaa minua. HEIKKI. Armahin, suloisin, neiti Sidensnöre! Uskallanko päättää sanoistanne, että te, ei, se on liian rohkea ajatus! TOINI. Jalo nuorukainen, olkaa hyvässä toivossa, minä tiedän keinon, millä tuo este saadaan poistetuksi. HEIKKI. Te tiedätte?
Hän ei ole noita pintapuolisia ja kevytmielisiä ihmisiä, jotka vaan ulkonaiselle loistolle arvoa panevat. Sydämmen ominaisuudet, ne kumminkin ovat pääasia eikö totta? HEIKKI. Oo neiti Sidensnöre, jospa teillä minustakin olisi noin hyvät ajatukset! Silloin olisin onnellisin ihminen maan päällä. TOINI. Hyvä herra teidän sananne ja teidän tulinen katseenne saattavat minut punastumaan.
KERTTU. Mitä näen? Eikö se ole neiti Sidensnöre? Bon jour, mademoiselle! TOINI. Neiti Bertha johan te olette saapunut. Tervetuloa, tervetuloa! Odottakaa minä heti aukaisen oven. Au revoir! Setä, setä, kuulkaa, mitä sanon ! KAUPPANEUVOS. No, no, elähän nyt kuulenhan minä vähemmälläkin. VALTER. Hän on hurmaava! Olen aivan pyörryksissä. Mikä ryhti mikä käytös!
HEIKKI. Anteeksi, neiti, en tunne teitä Neiti Sidensnöre, luvallanne. HEIKKI. Mahdotonta! Neiti Sidensnöre, vanha ja ruma, te Nuori ja kaunis! HEIKKI. Ja oikea nimenne? TOINI. Toini Manner, Kertun paras ystävä ja kihloissa hänen veljensä kanssa. HEIKKI. Tämä on hävytöntä! KAUPPANEUVOS. Ai, ai, ai, ai! Tytöt veitikat, te pidätte miehiä pilkkananne! Siinä nyt on naisemansipatsionin seurauksia.
KERTTU. Ett'ei tuota Amelita ole kukkaan kosinna. Mistä tiedät, ett'ei minua kukaan ole kosinut? KERTTU. Noo, siitä voan sen pjäätän, kun oot jäänynnä vanhaks' piiaks'. TOINI. Minä vanha piika? Ooh, Gertrud, että sinä voit minua noin loukata! HEIKKI. Neiti Virnes laskee tietysti leikkiä. Eihän neiti Sidensnöre vielä mahda olla kahdenkymmenenkään ijässä.