United States or Cocos Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän nyt seisoi rapuilla meluavain lapsien ympäröimänä ja toisinaan nauraen, toisinaan kehoittaen koki pitää järjestystä näiden joukossa, maistoi rouva Griebel miettimättä kultaista rypäleen mehua lasistaan, samalla kun hänen älykkäät, vilkuttavat silmänsä rippuivat nuoressa tytössä, jonka nopeat kädet kuitenkin näyttivät merkillisesti ahavoittuneilta ja päivän paahtamilta, lyhyiden, hienojen hameen hiojen alta.
Eräs viisas mies on sanonut pyrstötähden, joka äskettäin kohosi taivaalle, tekevän kummallisilla säteillään maan niin hedelmälliseksi, että kuumuus, joka maan sisimmässä sydämessä kiehuttaa jaloja metallia, on höyryinä virtaava viiniköynnöksiin ja kasvattava niihin mehuisan rypäleen toisensa viereen. Vasta noin kolmensadan vuoden päästä tulevat tähdet uudestaan samaan onnea tuottavaan asemaan.
Hän täynn' on tulta, lempeä, Vihastuu taikk' on hempeä Ei ruusu, jollei piikkiä. Ken mieltyis valhekukkaseen? Hän tuores on ja viehkeä, Kuin hehku viinin rypäleen Sen moist' on harvoin nähtynä! Saimaalla souti poikanen Kanss' immen iltasilla. Kuvastui iltatähtönen Sen rannan matalilla. Vaan sorsasiskot uidessaan Sen kuvan sotki kerrassaan.
"Hienolla juomisella," tuo suuri kriitikus vastasi nuorelle ruhtinaalle aivan rauhallisena pyyhkien kapealla kädellänsä ohuet harmaat hiuksensa korkealta otsaltaan, "hienolla juomisella minä tarkoitan valitun, oivallisen viinin juontia, ja oletko koskaan nauttinut mitään hienompaa kuin tätä Anthyllan rypäleen mehua, jota sinun ylhäinen veljesi meille tarjoo?
Spenlow oli unissansa champagnesta kunnia maalle, joka synnytti rypäleen, rypäleelle, joka tuotti viinin, auringolle, joka kypsensi sen, ja kauppiaalle, joka väärensi sen! ja nukkui sitkeästi yhdessä vaunun-nurkassa, ratsastin minä vaunujen vieressä ja puhuttelin Doraa.
Voit säästää sa vaivasi työlään ja harmaan: jos ruusuja on ne, ne kukkivat varmaan. Jos käydä sa tahdot äärettömyyteen, mene joka suuntaan äärellisyyteen. Ei kurkota katse korkeimpaan, kukin kadehtii vain vertaistaan. On karvain kantaa kateus sen, joka näkee kaikissa vertaisen. Tuhat kärpästä surmasin iltasella. Yks herätti aamuvarhaisella. Kiitetty olkoon rypäleen jumala!
"Kärsivällisesti kyllä," Publius häntä keskeytti. "Minä ainakin ravistelisin paljoa hillittömämmin kahleitani, ja luullakseni sinusta tuntuu hyvältä, kun saat kylliksesi raivoilla, kuten äsken." "Niin suloiselta kuin Khioksen viini," erakko vastasi maiskutellen kielellään, ikäänkuin hän olisi tuota jaloa rypäleen nestettä maistellut, ja kuroitti pörröistä päätään akkunasta.
Puoli kahdeksan, toisti kreivi; no, mitä nyt sitten?... Ahaa, minä ymmärrän ... sinä ajattelet illallista... Se on hiukan liian aikaista, rakastettuni... Mutta mitä aikaisemmin, sitä parempi... Istuudu vierelleni, Jolanta!... Samppanja!... Olethan kokonaan unohtanut sen mainion samppanjan, jonka sinulle lähetin ... minäkin olin sen unohtaa ... mutta kaikenhan unohtaa ollessaan sinun luonasi... Tuo samppanjaa, samppanjaa!... Sinun tulee suuteloillasi siunata minulle rypäleen mehu...
"Tiedä, turhamainen saraceni," vastasi kristitty arvelematta, "että herjaat Jumalan lahjoja isäsi Ismaelin herjauksella. Rypäleen mehu on hänelle, joka siitä viisaasti nauttia tahtoo, annettu mielen ilahuttamiseksi vaivan jälkeen, virvotukseksi tautivuoteella ja murheissa lohdutukseksi.
Soitossa on etelämaisen auringon hehkua ja viinissä väärentämätön rypäleen maku. Soittajat ovat kansallispuvuissa, ne ovat mustasilmäisiä miehiä, viikset rohkeasti kierrettyinä. Johtaja soittaa hänkin ja on soittaessaan seisoallaan. Hänen soittimensa nousee ja laskee intohimoisesti, vartalo notkahtelee vyötäisistä, ja helmet hänen puvussaan välkkävät.