United States or Slovakia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kaikki todella etevät laulajat ja soittajat palvelevat kansaa musiikkialalla, ja me muut olemme enimmäkseen vaiti. Mutta haluatteko todella kuunnella musiikkia?» Vakuutin vielä kerran haluavani. »Tulkaa sitte musiikkihuoneeseen», sanoi hän.
Noire'n laaksossa olivat säkkipillin ja lyyran soittajat velhoja vielä viisikymmentä vuotta takaperin. Nyt he ovat päässeet tästä pahasta maineestansa; mutta vieläkin kerrotaan soittajasta, joka oli niin taidokas ja eli niin jumalisesti, että pitäjän kirkkoherra antoi hänen soittaa kirkossakin rippi-leivän ylentämisessä.
Puheen jälkeen soittivat soittajat, joihin myöskin eräs virolainen säkkipillillään yhtyi. Yhteinen päivällinen syötiin ulkona nurmikolla ja tarjottiin teetä. Juhlavaroiksi oli jokainen tuonut hiukan, vaikka tosin me olimme pääasiallisen osan niitä varanneet mukaamme Omskista.
Ei, ystävä; ylhäisyys ja arvoisuus ovat minun kunnianimeni. PALVELIJA. Tunnen sitä vain puolittain: jotakin soiton puolta varmaan. PANDARUS. Tunnetteko soittajat? PALVELIJA. Täydesti. PANDARUS. Kelle he soittavat? PALVELIJA. Kuulijoille. PANDARUS. Ketä varten, ystävä? PALVELIJA. Minua ja niitä varten, jotka soitosta pitävät. PANDARUS. Kenen laskuun, tarkoitan, ystävä? PALVELIJA. Laskuun? Mitä?
Vilkas nuoriso muodosti heti piirin vanhan isännän ja Henriikan ympärille, mutta ennenkuin piirileikki ennätti alkaa, ajoivat pihaan kääsit, joissa oli myöhästyneitä, rakkaita sukulaisia Sundista. Piiritanssista ei tullut mitään, mutta sen asemasta alottivat soittajat reippaan "neliaskelisen" suuressa tuvassa, jonne nuoriso nyt kiiruhti.
Se näyttää siltä naiselta, joka kirosi meitä!» »Se on vain männyn varjo!» »Minä tahdon soittoa!» »Niinpä anna soittajain soittaa; musiikki kuolettaa kaikki surut», sanoi Aleksei, käyden jälleen istumaan. »Musiikkia!» huusi Ivan. »Musiikkia!» kirkui Petterkin kohti kurkkuaan. Soittajat riensivät esiin ja alkoivat soittaa.
Soittajat alkoivat soittaa, parit kiiruhtivat tanssisaliin ja Alfhild liihoitteli taaskin luutnantin käsivarsilla, mutta hänen hymyilynsä oli heikompaa kuin ennen ja hänen silmäyksensä paljon kylmemmät. Heti sen jälkeen kuului yleinen virskuminen. Nuori herra Helleby oli herännyt ja tuli sisään tanssisaliin.
Tapahtui silloin riemun kukkulalla äkkinäinen onnen kumous, surkea kumous. Ystävien iloksi oli Yölenius tuhlannut tuhantensa ja ankarana ilmestyi juomanlaskija häntä kiristämään. Soittajat ja komeljantit silloin lähtömarssia huikeasti vetivät, ja höylisti nostelivat korkeahattuiset ystävät takajalkojaan, horjuen herraskeppinsä nojassa alas ylpeän riemupalatsin rappuja.
Pylväskäytävään asetetut soittajat olivat alkaneet konserttinsa lammaspaistiin käsiksi käytäessä. Heidän sävelensä saivat nyt lempeämmän, iloisemman, mielisi sanoa älykkäämmän soinnun, he lauloivat Horatiuksen laulua, joka alkaa: »Persicos odi j.n.e. ja jota on niin vaikea kääntää.
Hän esitti henkilöä, jonka vaistomaisesti pitää tanssia, kunnes aivan määrätty sävel kuuluu. Vihdoin soittajat tuntuivat löytäneen oikean äänen, sillä tanssija teki vielä yhden valtavan ilmahypyn, heittihe nuoralta lattialle ja katosi.