United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Mutta eiköhän kuitenkin ne pyörijät liene olleet tuulispäitä, jotka poutaa ennustaakseen pyörivät kynnöspelloillakin ja pyörittävät multaa ilmaan." "Ei, ei, ei, kyllä minä ne tunnen", sanoi ukko päätään punoen ja harmaat silmät tulistuivat.
Hyvin Herra kaikki teki: Silloin, kun Hän hyväks näki, Pani surun suitsimiksi, Pahat päivät päitsimiksi, Ajoi niillä viisaasti, Synnin orjan seisahti. Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on suloinen! Kyllä Herra huolen pitää: Kasvattaa sen, mikä itää, Sijallaan suo satehen, Antaa aamukastehen, Armosta myös poutaa antaa, Kasvun korjuusenkin kantaa. Häneen, sieluni, saat luottaa.
Hänen rakkaudessaan on vähän vivahduksia, tai hän ei tapaa sille yhtä yksilöllisen varmoja ilmeitä kuin muille sielunliikkeilleen. Niin esim. luonnonromantiikka s. 138 tulkitsee hyvin väljähtyneesti hänen tunnettaan, joka monin muinkin paikoin 'Elsassa' kärsii poutaa, ohenee. Ainainen köyhyys ja tragiikka ei näissä romaaneissa tule näkyviin harmaana, sillä kirjailijalla on rikkaat taidekeinot.
Tult' yhä vaan, se leimumast' ei lakkaa, Jo ilmat halkee, pilvet yhteen hakkaa, Ja maahan iskee taivaan rangaistus. Vereni hyytyy. Kukan korreltansa Nään taittuvan, vaan minä ehjäks jään. Ja nyt, kun lasna ennen äidin kanssa, Käyn polvilleni Luojaa kiittämään. Jot' ilkeämmin rajuilma pauhaa, Sen pikemmin taas saadaan poutaa, rauhaa, Min' uskon sen ja luotan elämään.
Odottakaa vähän vaan te, Rasmussenin rouva, niin taritsen minä kyllä kohta teille etikkakurkkuja." Vanha Rasmussenin matami ennustaa poutaa, vaan tulee sadetta. Samana päivänä jälkeen puolenpäivän oli Ludvigin määrä käydä tervehtimässä vanhaa Rasmussenin matamia.
Elokuun alussa, noin mätäkuun keskipaikoilla muuttuivat ilmat kumminkin sateisiksi. Joka päivä ajeli vinhea tuuli mustahtavia pilven riekaleita pitkin taivaan lakea ja virtoina valui vettä vasta puolikypsille viljoille. Ikävällä odotettiin poutaa, vaan turhaan. Sadetta kesti vaan yhä kestämistään ja sen vuoksi alkoi jo ruostetta ilmestyä rukiisen. Siihen lisäksi rupesi rokkokin kylässä riehumaan.
Silmä kulkee pitkin sen reunaa, seuraa vaunujonon kuvetta ja teroittuu kauaksi kapenevaa rataa myöten pitkän näköpiirin perille, josta jo loistaa oheneva taivaanranta ja ennustaa edempänä kirkasta poutaa ja syksypäivän raitista auringonpaistetta. Viehättävän vaikutuksen tekee asemahuoneen katettu ruokapöytä. Silmä sipaisee sitä ja sen ruokalajeja kuin keveällä, hellivällä kädellä.
Nyt menivät isäntä edellä ja Olli sekä Taavetti perästä. He pysähtyivät kaikin etukamariin ja isäntä sanoi: "Istukaa vieraat! Pankaa tupakkia piippuun!" "Eipä kiireempää!" vastasi Olli. Nyt he kaikin istuivat. "Tuli siitä sade viimeinkin!" alkoi isäntä puhetta. "Tulihan se, kylläpä sitä poutaa jo riittikin kerraksi!" arveli Olli. Siinä sitten keskusteltiin pelloista ja pellon aidoista.
"Luulinpa sen jo alussa selittäneeni. Me tytöt itkemme pois itkut ehtoolla, niin heräämme aamulla iloisina." "Vaan ettehän ilman syytä itke?" "Syystä tai ilman syytä, on vaikea sanoa; sillä me olemme heikkoja olennoita, senhän tiedätte." Samassa tuli emäntäkin ulos. "Mitä," kysyi hän naurahtaen, "tehdäänkö täällä salaliittoa valtiota vastaan?" "Ei", vastasi isäntä, "täällä tehdään poutaa.
Mutta että he häädetyt olivat ja tuomiotansa odottivat, oli kartanon herra vierasta väkeä paikalle kuuluttanut heidän eloansakin kartanon vilja-aittoihin korjaamaan. Ja koska poutaa oli kauan kestänyt, että olki oli kuivaa, sanoivat jotkut heistä: Mikä minun omaani on, sen minä vaikka tulella poltan. Toiset sanoivat siihen: synti on jumalan viljaa polttaa.