United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se näyttää olevan hänelle nautintokin, sillä ei koskaan ilmaannu epäilyksen ryppyä hänen otsalleen, kun hän laajassa kotiviitassaan istuu työpöytänsä ääressä, polttelee sikaria ja aprikoiden ja arvellen puhaltaa savun hienona häntänä hyvin pienestä reiästä huuliensa välitse. Mielipiteiltään hän on vanhoillinen, kenties hiukan suomalaisuuteen taipuva.
Omnapuu kätki ohueksi rullaksi kierretyn kirjeen savukkeen varsipaperin sisään. Tulipa sitten Urho-veljen kävelyvuoro. Omnapuu käyskelee lavalla toisten vartiain joukossa ja polttelee paperossia. Kun se on loppuun palanut, viskaa hän pätkän huolettomasti hyppysistään. Että pätkä sattuu putoamaan Urho M:n kävelykarsinaan, siinähän ei kukaan huomaa mitään tavatonta.
Ohikulkien viskasi hiilosen, Näki siitä syttyvän sydämen, Mutta ei pysähtynyt, Hiilonen hehkuu nyt, Poroksi polttelee vihannan, Ihanan lempirannan, Kyyneleistä ei sammu tuli, Kevähän elementit suli. Mokoma lokomotivi, Viskasi hiilosen! No, onpas kumma vasta: Kuu katsoo akkunasta! Sen varmaan taivahankappaleet Uteliaist' ovat naisista oppineet, Paljonhan oppii heistä, Luomisen enkeleistä.
Jouluilo on silloin ehkä ylimmillään. Vähän se kenties vielä nousee, kun saunamiehet palaavat tupaan takaisin, missä viimeiset rikat on juuri sopelle lakaistu ja olkia heitetty uunin kupeelle karsinaan. Siellä täällä pitkillä penkkilöillä istuksii valkeita olennoita mustia seiniä vasten. Mikä polttelee, mikä rouhii tupakkia, mikä täyttää kukkaronsa pulleaksi pyhäin varalle.
Päälliköt seisovat keskellä siltaa. Toinen, Falkki, nojaa kaiteeseen ja polttelee pitkävartista, punatupsuista piippuaan, polttelee ja myhäilee. Toista sanotaan Väntiksi mies kuin tervaskanto, aina hajasäärin, kädet housuntaskuissa ja sikaaria tupruttaa.
Elä murehdi turhia, äitini mun, me tullaan, tullaanhan kyllä, me tulemme poskin niin lämpimin, meill' onhan villaista yllä, ja jos kylmäksi jää sormi yks tai tää, sun suukkosi kyllä sen lämmittää. Me hiihdämme alta ikkunan, me katsomme salaa sisään: Isä pitkää piippua polttelee, emo takkahan halkoja lisää. Hei, hip hip huraa! kaikk' kerrassaan! Ovi auki ja äidin helmahan vaan.
Sakari Jansen lausui hyvästit Vanloolle kumartaen ylensyvään, kääntyi, pyyhkäisi tuskanhien otsaltaan, hengähti syvään ja mumisi: Kirous! Onpa niinkuin sanon: täällä kummittelee ihan selvällä päivällä. Maankamara polttelee jalkojani. Miksi Drake vitkastelee? Minä en kestä tätä. Oli toukokuun 30:s päivä.
Minä olin usein päinvastoin suorastaan iloinen, kun jouduin kiinni, sanoi Nabatof reippaalla äänellä, nähtävästi haluten lieventää mielialan raskautta; vapaana ollessa kaikki pelottaa: pelottaa että itse joutuu kiini, että saattaa toiset vaaraan, että yhteinen asia kärsii; mutta kun otetaan kiinni, niin loppuu kaikki edesvastaus: saa levähtää. Ei muuta kuin istuu ja polttelee.
Hän tuskin päätään nostaa, ei luo katsettakaan tänne ylös, jossa joka päivä mukavuuden maailma hänen ohitsensa selkäkenossa kiidähtää. Se ei kuulu häneen. Mutta kaikki tämä rumuus, ikävyys ja alakuloisuus ei tunnu siltä, miltä luulisi tuntuvan, kun katsoja istuu toisen luokan vaunussa ja polttelee hyvänhajuista sikaria.