United States or Chile ? Vote for the TOP Country of the Week !
AGRIPPA. Antonius? Jupiterin jumala! ENOBARBUS. Caesarko? Mitä? Oi, se verraton! AGRIPPA. Antonius! Oi, sa Arabian Phoenix! ENOBARBUS. Caesarin kehuks pelkkä Caesar riittää! AGRIPPA. Niin kyllä, kummankin hän pilviin kiitti. ENOBARBUS. Enimmin Caesarin; mut myös Antonion. Ei sydän, kieli, kynä eikä runo Voi ajatella, haastaa, piirtää, laulaa, Kuin suurest' on Antonius hälle rakas. Mut Caesar?
Mene matkaan, Ja näytä oikein tuiman tuimaa naamaa, Kuin karhu ainakin; näet, pelkään, että, Jos joka sulka omaan pannaan siipeen, Vain alaston on linnunpoika Timon, Vaikk' ylväs on kuin Phoenix nyt. Pois matkaan! CAPHIS. Ma menen, herra. SENAATTORI. Ma menen, herra? Velkakirjat mukaan, Ja hoksaa päivänmäärä. CAPHIS. Kyllä. SENAATTORI. Mene! Toinen kohtaus. Sali Timonin asunnossa.
Micawber sanoi meille, "hänen äitinsä uudisti nuoruutensa, niinkuin Phoenix". "Rakas Copperfieldini", lausui Mr. Micawber, "te ja Mr. Traddles tapaatte meidät lähdön liepeillä ja antanette anteeksi ne vähäiset hankaluuden kohdat, jotka kuuluvat semmoiseen tilaan".
Näyttää siltä kuin joissakuissa ihmisissä löytyisi alkuaineet sisällisien into-himojen sytyttämiseen noiden mystillisien pihkain ja yrttien kaltaiset, joita sadun Phoenix luultiin ko'onneen nuotioonsa.
Kaikk' ulkoasu kuinka täydellistä! Jos sielu yhtä rikas on, niin itse Hän tarun Phoenix on, ja minä olen Hukannut vedon. Rohkeus, avukseni! Terästä minut päästä jalkaan, julkeus! Tai väistyn taistellen kuin parttilainen, Tai suoraa päätä pakenen. "Hän on miesten paraita, ja hyvyydestään olen hänelle loppumattomassa kiitollisuuden velassa.
Jalopeuralt', ahma aika, kynnet katko, Maan anna niellä oma pereensä, Rajulta tiikeriltä hampaat ratko Ja Phoenix=lintu polta vereensä: Iloa tuo tai huolta, mitä vainen, Maailman ja sen kiiltokoreuden Tee mitä tahdot, aika tuhlaavainen, Mut yhden suita kiellän rikoksen: Oi! ystäväni säästä puhtahana, Sen otsaa älä uurra kynälläis, Vain salli, että koskemattomana Hän jälkipolven ihanteeksi jäis.
ELISABETH. Mut murhasithan sinä lapseni. RICHARD. Ne tyttärenne kohtuun minä hautaan; Ja siitä höystepesäst' iloksenne He nousevat kuin Phoenix uuteen eloon. ELISABETH. Menenkö siis ja tyttäreni voitan? RICHARD. Tulette sillä äidiks onnekkaaksi. ELISABETH. No, menen. Kirje mulle pian laita, Niin hänen mielens' ilmoitan ma sulle. RICHARD. Tää harras lemmenmuisku hälle viekää; Hyvästi! Löyhä hupsu!
Henrik retkahti istumaan mukaviin roskiin, ja issikka, kysymättä minne ajetaan, alkoi ajaa keskikaupunkiin päin. Ajosta syntyvä tuuli teki Henrikiin kovin hyvää. Hän päätti olevansa ylen väsynyt, niin että kun issikka kääntyi kysymään minne ajetaan, hän yhtäkkiä jonkinlaisesta kevytmielisyydestä keksi vastata konetehtaan sijaan: hotel Phoenix.