United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuka kunnon mies olisi tahtonut olla mukana tinkimässä pois mitään itsestään, jos kerran oli mitään mahdollisuutta säilyttää se eheänä ja koskemattomana. Mutta oliko mahdollisuutta? Senpä juuri oli elämänkokemus osoittava.
Aivan koskemattomana, veikkoseni; siihen lisäksi sekä sinun että minun kameelini valjaat. Mutta mitäs me teemme valjailla ilman hevositta? Minulla on juuri omat tuumani niistä. Athos, sinä saatat minut vapisemaan. Kuulehan, d'Artagnan veikkoseni, sinä et ole pelannut kaukaan aikaan, minä tiedän sen, sinulla on siis varmaan hyvä onni. Mitä sitten?
Vaikka tuo tyttöriepu olisi kaksi kertaa niin vanha kuin nyt, pysyisi hän silti yhtä koskemattomana kuin Vesta.» »Mutta kerrohan, Stratonike», Lydon kysyi, »mistä olet niin hennon ja sievän orjattaren saanut? Hän sopisi paremmin jonkun rikkaan roomattaren kamarineidoksi kuin sinun palvelijattareksesi.» »Se on totta», Stratonike vastasi, »ja luulenpa joskus hänet myymällä ansaitsevani omaisuuden.
Ja siitä oli ollut seurauksena, että hän aluksi oli oppinut vain pahoja. Hänen verensä oli ollut kuuma, mutta hänen sydämensä oli pysynyt kylmänä ja koskemattomana. Hänen hyvä opettajansa oli ollut vasta Johannes. Taikka oikeammin: hänen rakkautensa Johannekseen, joka hänelle vasta oli oikean ilon ja nautinnon opettanut. Liisa voi tulla hyväksi vain nauttimalla.
Ja se taito on meidän saavutettava, jos tahdomme tulla onnellisiksi ja olla sellaisia, millaisiksi Jumala on meidät aikonut. Minä muistan vieläkin erään saarnan, jonka luimme yhdessä äidin kanssa. Siinä sanottiin, että Jeesus Kristus oli lämmin virta, joka koskemattomana ja voimakkaana kulki läpi elämän jäämeren. Hän oli tosi-ihmislapsi, joka vaelsi omia teitään, toisin sanoen Jumalan teitä.
»Jätän tässä avoimen shekin teidän käytettäväksenne ja täytettäväksenne», ehätti saksalainen. Mr Donovan tarkasti paperia ja sulki sen huolellisesti lompakkoonsa. »En luule tätä tarvittavan. Tulette nähtävästi saamaan sen koskemattomana takaisin. Aioin sanoa: kauppa ei ole onnistuva.» Hieno hymy huulillaan hän lisäsi: »Tiedättekö, mitä valkoista kameelia te oikeastaan tahdotte ostaa?»
Vielä vähemmän heitä siihen kiihottaa tai iloita ja nauttia siitä, vaan kulkea ylpeänä, tunteettomana ja koskemattomana heidän ohitseen. Aivan niinkuin Johannes itse kulki vieraiden naisten ohitse. Aivan niinkuin Johannes itse kohteli kaikkia muita naisia. Paitsi tätä yhtä, tätä omaa, tätä ainoaa, jota hän rakasti ja jota hän siksi olisi tahtonut lakkaamatta pitää hyvänä, miellyttää ja huvittaa.
Tavattoman harvassa lienee sellaisia koteja maassamme, jotka olisivat välttyneet tuollaisen yleisen hävityspuuhan alaisiksi joutumasta. Näin minä kuitenkin vielä sangen myöhään, vuonna 1870, yhden sellaisen paikan kun tulin Strömforsin tehtaalle, jonka tehtaanisäntä Pehr af Forselles omisti. Hän oli asuntonsa säilyttänyt koskemattomana, sellaisena kuin se jo kolmen sukupolven ajan oli ollut.
Vanha kirjasto seinissä kiini olevine komeine mahonkikaappeineen, joita kullatut koristepiirrokset kaunistivat, Kustaa kuninkaan suuri ja kaunis, Bredan maalaama muotokuva, kirjoituspöytä ja kaikki muu tässä huoneessa oli yhä säilytetty koskemattomana mainehikkaan ylhäisyyden ajoilta.
Koskemattomana seisoi kultainen malja hänen edessään ja hän tuskin tajusi vastapäätä istuvan Hildebadin äänekkäitä huomautuksia. Vihdoin salissa olivat jo lamput kauan palaneet ja taivaalla tähdet loistaneet hän nousi paikaltaan ja poistui pimeään puutarhaan. Verkalleen hän käveli pitkin taksuskäytäviä ja katseli tuikkivia tähtiä.