United States or Montenegro ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Jätän tässä avoimen shekin teidän käytettäväksenne ja täytettäväksenne», ehätti saksalainen. Mr Donovan tarkasti paperia ja sulki sen huolellisesti lompakkoonsa. »En luule tätä tarvittavan. Tulette nähtävästi saamaan sen koskemattomana takaisin. Aioin sanoa: kauppa ei ole onnistuva.» Hieno hymy huulillaan hän lisäsi: »Tiedättekö, mitä valkoista kameelia te oikeastaan tahdotte ostaa?»
Hän lausui tiukasti muutamia sanoja ja teki suuren kädenliikkeen, osoittaen meitä. Itämaalaiset eivät hevin menetä malttiaan, mutta nyt seurasi sanomaton hämmennys. Kaikki kohosivat seisoalleen, katsoen vuoroin meitä, vuoroin toisiaan. Puolipiirin toisessa päässä seisova egyptiläinen teki liikkeen Donovan Pashaa kohti ja vetäisi äkkiä revolverin esiin.
Englantilaisten itsensä käytyä ohjaksiin ja hallitessa Egyptiä muka kenraalikonsulinviraston kautta, oli Donovan Pasha, kenraalikonsulin yksityissihteerinä, se mies, jolla itse asiassa oli Egyptin hallituksen kaikki hienoimmatkin langat käsissään. No niin mr Donovan pysähtyi hetkeksi meidän eteemme, puheli muutamia sanoja ja jatkoi matkaansa.
Olimme äänettöminä hiljaisesti kulkeneet edelleen noin viisi minuuttia ja olimme juuri pääsemässä vanhalle basaaritielle Donovan Pasha ja Breitmann yhä vieläkin käsityksin kävellen , kun kumpikin äkkiä hyppäsi syrjään, painaltuen kadun seinää vasten. Saksalaisen huulilta pääsi leveä kirous.
Kääntyisin ainoastaan palvelijain puoleen, joille luonnollisesti antaisin bakshiishia. Jos majapaikassa asiat olivat hyvin, kiirehtisimme oikopäätä Donovan Pashan luokse. Päivä alkaa kello 5, joten 7:n ajoissa emme ole sopimattoman varhaisia. Jos kameelinkauppa on lainkaan tehtävissä, niin mr Donovan oli ainoa, joka voi saada sen syntymään. Ohoh! Kaikissa näissä ollaan!
Turhaan koin lohduttaa itseäni sillä, että mr Donovanin omituisia puolia oli myös hänen tavattoman suuri avuliaisuutensa. Missä itämaisia oloja tuntemattomat henkilöt taitamattomuudessaan olivat joutuneet selkkauksiin alkuasukasten kanssa, siinä mr Donovan aina koetti järjestää juttua.
Kaunis kuvaus kuutamossa, suloisena syysehtoona. Lokakuun 3:n päivän aamulla k:lo 8 jätimme tuon Donovan pikkusaaren taaksemme ja lähdimme marssimaan Donavan yli vievän sillan luokse. Siinä saimme odottaa tuntikauden, ennenkuin tuli vuoromme yli mennä, sillä tykistö meni ensin, jonka suojelijana me kuljimme.
»Mr Breitmann tunnen nimeltä. Hyvä ystäväni, mr Kipling, on teistä puhunut. Hän on luotettava, totuutta rakastava mies. Mr Parkerista en voi niinkään... Merkillistä kyllä, maailma ei ole vielä häntä höyhentänyt.» Oli ilmeistä, että Donovan Pasha teki meistä pientä pilaa. Mutta saksalainen ystäväni oli jutussaan tuskin päässyt alkuun, kun mr Donovan jo kääntyi tarkkaavaksi.
Tahdonpa silloin nähdä egyptiläistä valtionkavaltajaa ja vehkeilevää nuorturkkilaista asiamiestä silmänvalkuaiseen! Tuota harjaantunutta ateistia, joka keimailee rukousnauhallaan!» Mr Donovan ei vitkastellut hetkeäkään. Hän antoi muutamia lyhyitä määräyksiä ja käski ajaa parihevoset esiin. Istuutuessamme vaunuihin huomasin Donovan Pashan laskevan istuimelle sivulleen lyhyen kaukoputken.
Se välittää viis Donovan Pashasta ja Hagenbeckista ja kaikista länsimaista.» »Well! Sepä nähdään.» Ja nyt lähdimme oikaisemaan poikittain läpi basaarien, kunnes eräällä leveämmällä kadulla tapasimme eurooppalaiset ajoneuvot ja dragomaanin, joka tiesi Donovan Pashan asunnon. Omaatuntoani painosti raskas möhkäle huonosti harkittuja lupauksia. Mitähän tästä tulleekaan?