Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Viimemainittu nimi kuitenkin kilpistyi syrjään tästä oikeamielisestä ja uskomattoman rohkeasta miehestä. Mr Donovan nautti itse asiassa jonkinlaista suosiota muslimien keskuudessa. Hän oli ainoa englantilainen, jota syntyperäiset egyptiläiset kunnioittivat. Pelkäsivät, mutta kunnioittivat samalla.
Pikku Donovan Pasha nauroi lyhyesti, mutta sai samalla yskäkohtauksen. »Niin, juoni on teidän; ainoastaan suunnittelu jää minun vähäpätöiseksi ansiokseni. Herrojen suosiollisella myötävaikutuksella tahdon valmistaa pamahtavan räjähdyksen ystävämme Seid Omarin sekä hänen seurakumppaniensa, Sivahin imamin ja Faredgan suurmestarin iloksi.
Mr Donovan tajusi kaiken tuon salaperäisen, käsittämättömän, jota voitaisiin sanoa itämaan kansojen sieluksi, ja jota muuten eurooppalaiset eivät ikinä opi täysin ymmärtämään. Hän oli tuo yksi poikkeus, joka oli tarpeen, jotta tämä yleinen sääntö saisi vahvistuksensa.
Ja pyysin päästä mukaan tälle pyyntiretkelle. Juttuhan tuntui mielenkiintoiselta. Mutta en vielä tuntenut ystäväni neuvokasten aivojen monipuolista yhdistelykykyä. »Tehän olette Donovan Pashan tuttu?» Koetin turhaan muistella, missä tilaisuudessa ylpeydenhenki oli vietellyt minua kehuskelemaan Breitmannille, että olin tavannut tämän vaikutusvaltaisen englantilaisen diplomaatin.
Mr Donovan oli häikäisevän hyvällä tuulella, istuessamme eräässä Kairon komeimmassa hotellissa, mihin hän oli meidät kutsunut erikoisen hienolle lunchille. Hän vilkkaasti koetti osoittaa, miksi Englannin hallitus oli eduksi Niilinlaaksolle ja sen väestölle. Egypti oli käymässä uutta kulttuurin loistokautta kohti. En voi kieltää: minulla oli omat ajatukseni tästä nousevasta kulttuurikaudesta.
Likaiseen pyhiinvaeltajan pukuun puettuna mr Donovan oli tainnut kerran tehdä hengenvaarallisen pyhiinvaellusretken itse Mekkaan. Hän oli jalan astunut koko matkan dervishien seurassa ja esiintynyt uskonkiihkoisena muslimina, joutumatta ilmi. Tältä kannalta katsoen hän siis olisi ollut oikeutettu kiertämään päähänsä vihreän turbaanin.
Mr Donovan hymyili meistä erotessaan: »Huomaan, että teillä on takataskuissanne browningit, kuten tottuneilla matkustajilla ainakin.» »No, mitä arvelette?» kysyin saksalaiselta ystävältäni poistuessamme majapaikalta, johon Donovan Pasha nuubialaispojan saattamana oli astunut sisään. »Lyömmekö vetoa?» »Zum Henker kaikki vedot! Odotan ainoastaan das Spektakel.»
Englannin pantteri on raastanut viritetyt verkot hajalleen.» Hän kääntyi minun puoleeni. »A propos, teillä tulee olemaan laivassa Ateenaan saakka matkakumppanina eräs myrrysmielinen mörökölli. Ystävämme, nuorturkkilainen upseeri, tietysti heti tuntee teidät eikä voi muuta luulla, kuin että hänen askeliaan yhä edelleen vartioidaan aina toiselle puolen Välimerta.» Donovan Pasha nauroi makeasti.
Neljännestunnin päästä se oli saavuttanut kunnaat, väikkyi vielä hetken punaisenruskeata taivaanrantaa vasten ja samassa jo häipyi silmistämme. Donovan Pasha laski kiikarinsa kokoon ja virkkoi kuivakiskoisesti: »Luulen, että Englanti taas voi rauhallisesti maata.»
Suurmestarin ja imamin kävi samoin. Loukattu arvokkuus ja ilmeinen nolous nähtiin heidän kasvoissaan. Donovan Pasha seisoi vielä kello kädessä. Hän tarkasti minuutin ajan, kuinka sheikki palvelijoineen rupesi tulisella kiireellä laittamaan kameeleja lähtövalmiiksi. Sitten hän tyynesti kävi Breitmannin käsivarteen, ja hitaasti me poistuimme kaikki kolme.
Päivän Sana
Muut Etsivät