United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Näin sanoen hän viittasi luokseen erään ministerin ja kuiskasi tälle jotakin; orja poistui ja palasi pian tuoden mukanaan pienen astian, jossa oli joukko huolellisesti valmistettuja, toistensa näköisiä lautasia. Jokaisen vieraan täytyi ostaa joku lautasista pienimmällä hopearahalla. Sattuvimman voiton peri peluri Klodius, joka kiukusta punaisena sai ottaa vastaan väärennetyn arpanappulan.
Siellä hän kertoi molempain sekä apen että anopin kuullen, mitä oli tapahtunut. Anoppi puhkesi itkuun ja apen muoto synkistyi. "Vai niin, vai niin," päivitteli Siuron isäntä, "joko hänestä nyt on tullut juomari ja peluri." "Minä toivon," sanoi Mari, "ettei hänestä ole tullut kumpaakan.
Vasta viimeisen pisaran suuhunsa saatua vastasi muori: "Saviniemen pohjalla se nyt on. Viime viikolla käytti meiltä viulunsa ja oli arvellut siellä riittävän työtä ihan jouluun asti. Tottapahan ne sen kuitenkin talkoiden ajaksi kirkolle hankkivat, sillä mistäs se muutoin peluri niihin saataisiin."
Mutta poliisi onkin sitä enemmän huvitettu teistä... Te olitte harras peluri, herraseni, ja joko te voititte tai hävisitte, te olitte aina yhtä hyvällä tuulella. Bruno Stark oli todellakin ollut ammattipelaaja, ennenkuin hänestä tuli Anna Jolantan sokea välikappale.
Eikä Klodius siitä ollut pahoillaan, sillä hän toivoi Glaukuksen naivan vieläkin rikkaamman perijättären, Julian, Diomeden tyttären, jonka kullan tuo peluri arveli helposti voivansa itselleen siepata. Keskustelu ei ollut nyt niin vilkasta ja sujuvaa kuin ennen, ja tuskin Klodius oli hänet jättänyt, kun Glaukus jo lähti Ionea tapaamaan.
Rautatietrusti, öljytrusti, hiilitrusti, terästrusti ... ja te tiedätte, että vihdoin ne musertavat teidät, ottavat viimeisenkin prosentin teidän liikevoitostanne. »Te, hyvä herra, olette huono peluri.
»Olet liian antelias», peluri virkkoi antaen maljan orjalleen; »mutta sinun ystävyytesi tekee sen kahta arvokkaammaksi.» »Tämä olkoon sulottarien malja», Pansa sanoi ja tyhjensi kolmasti lasinsa. Vieraat seurasivat esimerkkiä. »Emme ole vielä valinneet juhlan ohjaajaa», Sallustus huudahti. »Valitkaamme se arvalla», Klodius sanoi ravistellen noppapussia.
»Tavannen teidät molemmat pian isäni huvilassa», Julia sanoi Klodiukselle puhuen. »Me sanomme tätä päivää valkoisen kiven päiväksi», peluri vastasi. Julia laski huntunsa, mutta niin hitaasti, että hänen viimeinen katseensa osui atenalaiseen teeskennellyn arkana, mutta sittekin rohkeana. Katseesta puhui sekä hellyys että moite. Ystävykset astelivat edelleen.
Se upseeri, joka oli ollut kreivi Bernhardin toverina vaunuissa ja joka oli juuri sama majuri Lejonram, tuo vanha peluri, joka kolmekymmentäkolme vuotta sitten oli ollut Kaarle Viktor Bertelsköldin todistajana kaksintaistelussa Espanjan ravintolassa Tukholman ulkopuolella, oli olevinaan vanha tuttava ja tarjosi kreivittärelle käsivartensa, kun lähdettiin puistoon kävelemään.
Auttakaa!» kuului hengästynyt, pelosta vapiseva ääni. »Olen langennut tuohukseni on sammunut orjat ovat minut jättäneet. Olen Diomedes rikas Diomedes kymmenentuhatta sestertiota sille, joka auttaa minua!» Samassa Klodius tunsi jonkun takertuneen hänen jalkoihinsa. »Hitto sinut periköön päästä irti, hullu!» peluri ärähti. »Oh, auta minut ylös ojenna kätesi!» »Tässä nouse!» »Onko se Klodius?