United States or Jersey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hyvät herrat, sanoi nuori kreivi maltillisesti ja varmasti, herra Gyllenfeltiä on lyöty kasvoihin. Minä sanon, että hän on sen täydellisesti ansainnut, ja hänen kanssaan on minulla siis kunnia ensiksi taistella. Luutnantti Lejonram lienee niin hyvä, että rupeaa todistajakseni.
Myrsky kiihtyi. Bertelsköld tarttui Esteriä käteen ja talutti hänet erääseen sivuhuoneeseen. Jää tänne hetkiseksi, kuiskasi hän; ja jos en voisi viedä sinua täältä pois, niin luutnantti Lejonram sen tekee.
Huomenna esimerkiksi, kun tyttö lähtee tavalliselle ratsastukselleen Hornin tulliin... Eikö teillä ole päivälliset siellä lähiseudulla? Muutamat parhaat ystäväni: Ulfvenklou ja Lejonram, ja Gyllenfelt, ja hänen ylhäisyytensä Hårdin veljenpoika, ja muutamia muitakin ylimyspoikia. Sehän napsahtaa lukkoon kuin ranskalainen huvinäytelmä.
Bernhard näkee metsäkauriita siinä, missä me muut emme voi havaita muita kuin lampaita. Tehkää hyvin, majuri hyvä! sanoi nuori kreivi ja ojensi tälle pyssyn. Tuossa näette otuksenne, ne ovat täydellisessä sopusoinnussa puiston kanssa. Pyydän, koettakaa onneanne! Ei kiitos, vastasi Lejonram, se sopii paremmin poikasille. Voit itse koettaa, hieno herraseni!
Hän siirtyi askelen taapäin, ikäänkuin asettuakseen puolustusasentoon, mutta samassa hän tekikin kiivaan hyökkäyksen, joka ei onnistunut sen paremmin kuin että hän hyökkäsi vastustajansa miekkaan, joka upposi suoraan hänen keskiruumiinsa läpi ja kaatoi hänet lattiaan. La pièce est finie, allons souper! Herkkusuu oli lopettanut mainehikkaan elämänsä. Heti ratsaille! kuiskasi Lejonram.
Pyssy pamahti; pikku Bijou, joka ei mitään pahaa aavistanut, hypähti korkealle ja kaatui verisenä viheriälle nurmikolle. Fi donc! sanoi Lejonram, tuon olisit voinut jättää teurastajan tehtäväksi. Pyh, vastasi kreivi Bernhard huolettomalla äänellä, mutta itsekin jo häveten pikaisuuttaan; näkisipä setä vain härkätaisteluja! Vera oli aivan raivoissaan.
Se upseeri, joka oli ollut kreivi Bernhardin toverina vaunuissa ja joka oli juuri sama majuri Lejonram, tuo vanha peluri, joka kolmekymmentäkolme vuotta sitten oli ollut Kaarle Viktor Bertelsköldin todistajana kaksintaistelussa Espanjan ravintolassa Tukholman ulkopuolella, oli olevinaan vanha tuttava ja tarjosi kreivittärelle käsivartensa, kun lähdettiin puistoon kävelemään.
Tyttö on lyönyt aatelismiestä; hänen pitää, saakeli vieköön, suudella ensin kättäni ja sitten suutani. Bertelsköld loi ylenkatseellisen silmäyksen puhujaan. Lejonram, joka, vaikka olikin peluri, oli hyväsydämisin kaikista näistä rentuista, löi nyt kreiviä hiljaa olkapäälle ja kuiskasi: Ole järkevä, älä nosta riitaa. Tule ja tyhjennä lasi meidän kanssamme, niin annamme tytön mennä tiehensä.
Te vallitsette täällä kuin kuningatar, armollisin kreivitär, sanoi Lejonram. Tahtoisinpa, vieköön minut turkkilainen, olla Falkbyn omistaja, ainoastaan voidakseni laskea sen jalkojenne juureen kunnioitukseni osoitteeksi. Pahaksi onneksi on minulla aina ollut hyvä onni pelissä, mutta huono onni rakkaudessa. Ystäväni Kaarle on aina ajanut edelleni. Hän omistaa Falkbyn, hän omistaa teidät!
Entä ne hienot keittiöliinat, jotka anoppi on antava! sanoi hienosteleva Lejonram, joka kerskaili siitä, että hän kuuden viikon kuluessa oli menettänyt kaksi tynnyriä kultaa biribi-pelissä. Kas niin, pikku ystävämme, tulkaa ja ottakaa ryyppy ja voileipä! jatkoi malttamaton Gyllenfelt tarttuen kaiken kukkuraksi Esteriä vasempaan käteen, taluttaakseen tämän pöydän ääreen.