United States or Sweden ? Vote for the TOP Country of the Week !
Leskirouva, pastorska Tiina Wedén, syntynyt Wedén, saman asiamiehen kautta. Tällä tavoin olivat kaikki, jotka asuivat kaukana ja jotka olivat petetyiksi täti Julianan antavaisuudella, antaneet notarius
Eihän Handolin ole syyttäjä, ei ainakaan hän asiakirjoissa eikä haasteessa semmoisena esiinny, mikä osa hänellä muuten lieneekin jutun vireille panossa. Kuka oli vastaajan toinen todistaja? kysyi tuomari. Pyytäisin myöskin kuulusteltavaksi, jos niin tarpeelliseksi näyttäytyy, pastorska Handolinia. Ei vaimoni ole täällä! huudahti Handolin ja pyörähti päin kuin satutettuna.
Nyt astui Swart pitkin kirkon käytävää kiittämään pastoria kauniista puheesta ja kysymään, sopiiko herra pastorille ja tahtoisiko hän tehdä heille sen kunnian, että tulisi maistamaan eukon kanasoppaa ja tahtoisivatko rouva pastorska ja herra pastorin rakkaat lapset myös käydä häätalossa.
"Ei, kertokaat minulle nyt mitä kotio kuuluu ja mitä on tapahtunut sitten kuin minä läksin pois". "No, eihän sitä mitään erinomaista kuulu", sanoi ukko Swart, "ihmiset ja eläimet ovat terveet! Herra pastori on terve ja rouva pastorska käy päivä päivältä yhä tukevammaksi ja teidän pieni veljenne Kalle on reipas poika.
On valitettavaa, etteivät tule. Mutta minä voinkin lopettaa, koska jo olen sanonut sanottavani. Kutsukaa sisään pastorska Handolin, sanoi tuomari. Antero astui ulos, ja väkijoukko hänen edessään avautui kuin papille kirkossa, joka tungospyhänä täyden kuorin kautta astuu saarnastuolista sakastiin. Asianomaiset oli käsketty ulos siksi aikaa, kun oikeus teki päätöstään.
Mamma kalpeni eikä voinut kiihoittumisensa vuoksi mitään sanoa. Johanneksen kasvoihin ilmaantui taas tuo omituinen rikki revityn ihmisen ilme, niin että Henrikin teki ihan mieli juosta hänen avuksensa. Kaikki olivat vaiti. Jonkun ajan kuluttua tuli lapsentyttö eteisen ovensuulle ja sanoi: Pastorska käski pyytää ruustinnaa sisälle.
Antakaa anteeksi, rouva pastorska! Minä tulen itse saattamaan. Naapuri Bolt, ota sinä minun korttini; Wittin vuoro on tulla ulos!» Päivä sarastaa, idän taivaalla leveä, punertava juova ennustaa auringon nousua, ja pian se heittääkin ensimäiset säteensä ikkunasta sisälle.
»Niin on, ihan kuin pastorska pienenä.» »Vai niin, sitähän sinä aina sanot. Mutta paljoa kauniimpi hän kuitenkin on, eikö niin?» »No, no, saattaa olla, onhan hän isäänsäkin, liekö siitä sitte kaunistunut.»
»Voi Maija kulta, minne olemmekaan joutuneet», vaikeroi Eevi heittäytyen keittiössä olevalle penkille. »Niin», sanoi Maija tyynesti, »kyllä nyt, hyvä pastorska, meidän täytyy asua kanojen ja porsaiden parissa.» Mutta kun Eevi samassa purskahti itkuun, säikähti Maija. »Hyvänen aika, rouva kulta, ei sitä niin saa itkeä, pannaan vaikka peittoon se pihanpuoleinen ikkuna.» Eevi yhä vaan itki.
Nach Belieben, herra tohtori. Sama tuo minulle on. Ulrik Brendel pysyy kuitenkin sinä miehenä, mikä on. *Rebekka*. Olette varmaan matkalla kaupunkiin, herra Brendel? *Brendel*. Te olette arvannut oikein, rouva pastorska. Toisinaan olen pakotettu lähtemään kiertomatkalle toimeentulon vuoksi. En minä sitä mielelläni tee; mutta enfin täytymyksen pakko