United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut Troilus mulle paljo tutump' on, Kuin mitä näyttää peili Pandaron. Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen, Ja sitten tyhjää: hetken ilo vainen. Et paljon tiedä, jos et tiedä, tyttö, Ett' yltyy halutessa lemmen syttö, Ja että palavampi aina mies On saamattaan, kuin saavansa jos ties. Minulle lempi antoi ohjeen korjan: Jos myönnät, herran saat, jos kiellät, orjan.
Tuoll' oli valjakon luona ja vaunujen ruhtinas aimo haavaa vilvoittain, jok' ol' iskemä Pandaron nuolen. Näät hiki vaivasi häntä ja kilven ympyriäisen kannike laaja; se tuskaa toi sekä herpasi kättä. Hihnaa hellittäin veritahmaa pyyhki hän tummaa. Saapuja taivahinenp' iespuuhun tarttuen virkkoi: "Poikkesi taatostaan ylen paljon Tydeun poika.
Virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Totta jo koituu taas sota tuima ja vaikea vaino, vai sovun tuopiko kumpainkin sotivaisien kesken Zeus, jok' on ihmisten sotakiistain vartia korkein?" Noin moni virkkoi siinä akhaiji ja iliolainen. Joukkoon Troian Athene jo riens, uron muuttihe muotoon, keihäskelvon Laodokon, Antenorin poian, etsien silmillään jumalaisen Pandaron paikkaa.
Tuon näki Aineias, miten mursi hän miesrivit eestään, riensi jo taistelon halki ja peisten viuhunan taajan, etsien silmillään jumalaisen Pandaron paikkaa. Kohta Lykaonin kuulun siell' uroaaluvan keksi, astui luokse ja näin sanan virkkoi vitkaelutta: "Jousesi, vinhat miss' ovat nuolesi, Pandaros, missä mainees? Sill' ei vertaas tääll' ole ampujamiestä, maa Lykian sua oivempaa ei mainita mahda.