United States or Kazakhstan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olinpa minäi ennen Kirkon kippa, linnan lippa, Sulhasten syämen syttö, Nuorten miesten mielitietty; Moni katsoi muotoani, Vartaloa valvatteli. Kesät kengässä kepasin, Talvet saksan talluksessa, Turun uuessa tuvassa, Kauppamiehen kartanossa. Join ma kahvia kahesti, Kolmasti koin oluet; Saksa kullaksi saneli, Kanaksensa kauppamiehet, Pienet herrat hertaksensa, Sorsaksensa suuret herrat.
Mut Troilus mulle paljo tutump' on, Kuin mitä näyttää peili Pandaron. Toki emmin. Enkel' anottaiss' on nainen, Ja sitten tyhjää: hetken ilo vainen. Et paljon tiedä, jos et tiedä, tyttö, Ett' yltyy halutessa lemmen syttö, Ja että palavampi aina mies On saamattaan, kuin saavansa jos ties. Minulle lempi antoi ohjeen korjan: Jos myönnät, herran saat, jos kiellät, orjan.
Usein, näätsen, tuntuu siellä Tanssi-Tokon rintaluissa, joissa ennen polskat raikui niinkuin linnut kesän puissa, synkkä syttö kaihon kumman, silmässäkin kyynelhäivää, niinkuin hellää »hyvää päivää» tekis mieli lapsen tumman; se se tullen iki-illan kutois kauniin muistonsillan ilopäiviin kadonneihin, pito pöytäin pikareihin, korvais särpimen ja keiton sydämessä virkaheiton.
Monen oli nuorukaisen sydämmen hän syttö, Ja kainonkin pojan se hurmasi tyttö. »Tule, sinä tyttönen, omakseni mulle, Kullat ja kalleudet annan minä sulle.» »Ennen korppikin valkeaksi muuttuu, Kuin tämä tyttönen poikasehen puuttuu.» »Sydämmeni, elämäni sulle ma annan, Henkeni helmet ma etehesi kannan.» »Ennen minä höyhenenä veden alle vaivun, Ennenkuin kainon pojan sylihin ma taivun.»