United States or Tuvalu ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun lehmus kukki ja laulut soit, Ja aurinko hymysi herttaisaan; Niin kätesi kaulahan mulle loit, Niin painoit mun rintaas uhkuavaan. Kun lehdet putos ja korppikin huus, Ja aurinko tervehti jurottain; Niin lausui hyyteiset hyvästit suus, Niin lyykähti lyykysi kohteliain.
"Minun on vilu, minun jalkani ovat kuin jäässä". "Riisu kenkäsi, minä hieron jalkojasi. Kas näin, tällä tapaa näin tahtoisin tästedes elämä-ikäni kannattaa sinua käsilläni. Onko sinun parempi nyt?" "On koko joukon parempi, mutta päässäni tuntuu kuin juoksisi joka hiuskarva verta. Kuule! minä kuulen kukon laulavan, ja korppikin antaa ääntä. Jumalan kiitos, nyt on päivä!"
Lumituisku ei lakannut pyryttämästä; se melkein häikäsi silmiä ja itse korppikin, tuo muutoin suoraan ja tyynesti lentävä lintu, tuskin taisi lentääkään, vaan liiteli laateli vaivalloisesti ja melkein kuin viskattuna välisti korkialle ilmaan, välisti alemmaksi laksoon. Lents käveli tunasi vastatuulta lumessa, ja vihdoin hän hengitti huokeammin. Tuolla näkyy huoneita!
Monen oli nuorukaisen sydämmen hän syttö, Ja kainonkin pojan se hurmasi tyttö. »Tule, sinä tyttönen, omakseni mulle, Kullat ja kalleudet annan minä sulle.» »Ennen korppikin valkeaksi muuttuu, Kuin tämä tyttönen poikasehen puuttuu.» »Sydämmeni, elämäni sulle ma annan, Henkeni helmet ma etehesi kannan.» »Ennen minä höyhenenä veden alle vaivun, Ennenkuin kainon pojan sylihin ma taivun.»