United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sanoi vanha Väinämöinen, itse lausui ja pakisi: "Jo laain hyvänki laivan, veistin ankaran venosen, jok' on tuulessa tukeva ja varava vastasäällä halki aaltojen ajella, selät vetten seurustella: kuplina kohotteleikse, lumpehina luikahaikse poikki Pohjolan vesien, lakkipäien lainehien."
Oi, te aallot onnelliset, päivän liedot lapset! Lumpehina lainehilla läikkyy Anjan hapset. Liian kaunis lie hän ollut Ahti-ukon nähdä, vaiko aikoi tihutyön tää kerrassansa tehdä, tuost' ei tiedä tarina. Mut aalto Anjan ryösti, vaahtokuplana kiidätti ja virran saareen syösti. Siinä astui Anja-rouva rannan hietikolla, päivä päältä hellitti ja hyvä olikin olla. Pärskyi koski kahden puolin.
Sanan virkkoi, noin nimesi: "Juokse, pursi, puittomia, vene, väljiä vesiä! Kule kuplina merellä, lumpehina lainehilla!" Pani sulhot soutamahan, neiet ilman istumahan. Sulhot souti, airot notkui: eipä matka eistykänä. Pani neiet soutamahan, sulhot ilman istumahan. Neiet souti, sormet notkui: eipä matka eistykänä. Muutti vanhat soutamahan, nuoret päältä katsomahan.
Vait on metsä. Niityt, pellot vartoo yötä valkeaa, kilkattavat karjankellot suven aikaa suloisaa, saunan savu rannan alta kertoo raatajista työn, hattara vain taivahalta haavehista pohjan yön. Silloin, katso: pursi outo puikoo kohti valkamaa, vaan on kumma venhon souto, siivet sitä kuljettaa, ei, ne joikuu joutsenina, kaartuu kaulat korkeat, päilyy lahden lumpehina linnut päivän-paistavat.