United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olihan hän nähnyt lauttojen satoja kertoja vilahtavan Korpikosken alle, kun rannalta katseli. Mutta nyt tuli erikoinen halu, vaikkei olisi aikaakaan ollut. Hän ei mennyt enää sisälle, vaan käveli suoraan polulle, joka männikön halki vei kosken rannalle. Hanna saapui Varsankallion kohdalle. Kallio seisoi yhtä vankkana kuin ennenkin keskellä kovimpia hyrskyjä.
Muut puhelivat jotakin, mutta Juhani istui ääneti selkä Varsankallioon päin... KOSKENALUSTAN pojat, Antti ja Aukusti, olivat ruvenneet Korpikosken perämiehiksi, pakostakin. Lauttoja kasaantui Nuottaniemen suvantoon, eikä kukaan muu uskaltanut lähteä laskemaan. Tiedettiin, että ainoat, jotka siihen pystyisivät, olivat Koskenalustan veljekset. Antti toipui pian entiselleen.
Kaikki lautat näet otettiin maihin Nuottaniemen rantaan ja kosken alta palattiin Suomen puolta, niin että Korpikosken lauttaliike ei varsinaisesti liikuttanut Ruotsin puolta. Joskus oli sattunut keväitä ja kesiä, jolloin Heikki oli majaillut Nuottaniemessä monta viikkoa eikä ollut ehtinyt koko sinä aikana käydä kotonaan kuin pikimältään.
Hanna tiesi, että Antti oli taitava koskimies ja tunsi Korpikosken mutkat ja väkevät korvat yhtä hyvin kuin vanhemmatkin miehet. Mistä Antti olisi muuten huomannut, että soutumääräys annettiin liian myöhään! Hannalta oli siinä surun ja murheen keskellä unohtunut koko asia. Ei tullut Antinkaan kanssa jälestäpäin siitä puhutuksi. Nyt vasta se taas muistui.
Tänä kesänä kai kävisi samoin, sillä Iisakki oli arvellut, ettei hän enää rupeisi perämieheksi. "Ei ole silmä enää niin tarkka kuin nuorempana, ja väsymyskin vaivaa", sanoi hän. Korpikosken lasku jäisi siis Paloniemen Heikin ja Juhanin niskoille, sillä muita perämiehiä ei ollut. Ei ainakaan sellaisia, jotka kosken ollessa pahalla päällä olisivat siitä uskaltaneet laskea.
PANU Mikä hätänä? JORMA Voi surkeutta! Tulimme Karin kanssa Korpikosken niskaan siinä naisen jälet lumessa raiskaajansa reestä oli irti reutoutunut oli kaatunut ja aina noussut jyrkimmän kallion kohdalla oli koskeen syössyt. JORMA Siell' on nyt Annikki ja kosken kurkulla sinulle, Panu, kostoa huutaa ... huutaa, huutaa eikä ikänä ääni sorru. ILPO Liekö ollut Annikki?
"Ellei teillä itsellänne ole halua, elkää tulko... Ei Jumala anna itseänsä pilkata", sanoi heille Iisakki. Siihen eivät suulaimmatkaan vastanneet mitään. Laskettava lautta oli jo lähtövalmiina rannassa. Siihen oli varustettu uudet soutukannot ja pantu vankimmat airot. Kyllä se nyt Korpikosken kuohutkin kestäisi! Miehet olivat myös valmiina, ja suuri joukko seuramiehiäkin kokoontui rantatörmälle.
Heti Korpikosken rannalta ja talon vainion takaa alkoivat äärettömät mäntymetsät, jotka ulottuivat penikulman leveydeltä synkkiin sydänmaihin päin Maanlaatu oli talon ympäristöllä hyvää, lihavaa savimultaa ja koko niemi seudun parasta peltomaata. Molempien talojen isännät olivat monta miespolvea olleet koskenlaskijoita, verrattomia perämiehiä.
Mutta Jorma työntää takaisin haarikan ja virkkaa liikutuksesta vapisevalla äänellä: Annikki on juossut koskeen! Mitä se koskeen on juossut? kysyy Panu välinpitämättömästi. Voudin jälkiä lähdin seuraamaan, kertoo Jorma. Tulen Korpikosken niskaan, jossa tie jäältä maalle nousee. Siinä näen naisen jäljet, juoksujäljet, hangen halki suoraan koskelle vievän ja jyrkimmän kallion reunaan päättyvän.
Nuottaniemen maita oli koko idänpuolinen metsärikas Korpikosken ranta, samoin kuin Ruotsin puolinen ranta oli Paloniemen aluetta. Mutta Paloniemen maat olivat kuitenkin pienemmät ja laadultaan karummat, ja talon metsät olivat entiset isännät joko myyneet tai muuten raiskanneet. Nuottaniemi oli metsärikas.