United States or Bouvet Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Heikki tunsi kevättulvan voimat ja arvasi soutaa kylliksi ylös, ettei kosken virta ulottunut puoleensa vetämään. "Koskimies se on tuo Heikki!" kehui Iisakki, kun näki Heikin veneen lähenevän Paloniemen rantaa. Mutta kun hän katsoi tytärtään silmiin, näki hän, että Hannan katse oli jääkylmä ja silmäin ilme melkein eloton.
Olen työni kestäessä saanut arvokastakin apua muutamilta henkilöiltä, minkä täten kiitollisena tunnustan; mutta ennen muita on minun mainittava kaksi ystävääni prof. E.N. Setälä sekä toht. A.V. Koskimies, joiden neuvot ja kehotukset ovat olleet tehokkaina kannustimina työni kestäessä. Heinolassa syyskuulla 1915.
Hanna tiesi, että Antti oli taitava koskimies ja tunsi Korpikosken mutkat ja väkevät korvat yhtä hyvin kuin vanhemmatkin miehet. Mistä Antti olisi muuten huomannut, että soutumääräys annettiin liian myöhään! Hannalta oli siinä surun ja murheen keskellä unohtunut koko asia. Ei tullut Antinkaan kanssa jälestäpäin siitä puhutuksi. Nyt vasta se taas muistui.
Sen kiiltävä palo oli tosin sammunut, mutta elottoman lasimaisena se vieläkin välähteli. Jättiläisvarsi oli kuin lyhentynyt, toinen saapas oli poissa. "Korpikoskesta löysi hautansa tämäkin koskimies", puhui se tukkilainen, joka oli Petterillä kumppanina. "Sanotaan, että koski ottaa viimein omakseen sen, jota on aikansa hoivannut..." Kero-Pieti katsahti Iisakkiin.
Ja hätäpäivä raskas kun joskus päälle saa Ja tukala ja ankea on aika, Se sana tenhovainen se kansat nostattaa, Ja kauas käy sen lumoava taika; Ja silloin sana kaikuu: »isänmaa eläköön Ja rauha yksityisen sen tieltä väistyköön, Ja etu menköön, ajallinen onni!» A.V. Koskimies. Huomautuksia ja oikaisuja.