United States or Kenya ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lyöminä veljesten ikiyöhön noin he jo vaipui, 326 keihäskuulut nuo Sarpedonin kumppanit uljaat, aaluvat tuon Amisodaron, jonk' oli luona Khimaira kasvanut kiljuva, kiukkuinen, monen ihmisen turma. Sai Kleobulon kiinni nyt Aias Oileun poika, tuon kun ol' ehkäissyt iso tungos, vaan heti hengen riisti jo, miekallaan sirokahvall' iskien kaulaan.
Mut lupaustansa ei Runottaret ole unohtaneet, ei pettänehet: kuin muinen, mahti on harmaapään, säen outo on hänen silmissään. Siks uskoo hän itse vieläkin, ett' on hän heimoa sankarin, ett' istuu hän täällä vain iltikseen, kuin Herakles orjana Omphaleen. Eik' enää hän huomaa, ett' aistien hän vanki on vallassa vaistojen, jota itse Khimaira jo halveksii, hovi Hornan riemulla tervehtii.
Hän lauloi, kuink' ovat onnelliset, jotk' onnensa omaksi saavat, ei sentään hukkahan huoannehet, joille lemmestä jää vain haavat; kas, ruusuja poimii, jos vuotaakin verta, kenen kättä Khimaira on koskenut kerta.
Pääasiassa siis runoilijan kuvaus on kuin onkin pysynyt muinaislaulun oikeissa puitteissa, kaukaisen sankariajan oloissa. Khimaira: nykyajan kielissä chimère. Solymit: kreik. Solymoi, ainoastaan muinaistarinoissa esiintyvä kansa, jonka luultiin eläneen Vähän-Aasian Lykiassa tai sen läheisyydessä. Alēionin kenttä: luult. = "harhailukenttä", vrt. kreik. alā'sthai = harhailla.
Hänet saavansa jos ivasaaliikseen oli luullut Hornan väki, heti huomas he herransa erehtyneen: runoniekan he hänessä näki, mi soittanut, laulanut lailla ei sian, vaan kasvoi ja korkeni keskeltä lian. Hän lauloi, kuink' elon armaus kuin virta vierivä haipuu, jää jälkeen vaan kukan kuihtumus ja murhe ja muisto ja kaipuu, mut sentään on elänyt, laulanut iki, ketä kerran Khimaira on liikkunut liki.