United States or Christmas Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Halpa on osa, jota palvelijattaresi pyytää. Anna, oi kuningas, hänelle puolisoksi Israelilainen Bani, joka esihuoneessasi palvelee!" Kuningas rypisti kulmakarvojansa ja sanoi: "Bosnain tytär, kuninkaan hyvyys on pyhä. Kauneutesi ja rikkautesiko annettaisiin vankeuden lapselle, yhdelle niistä, jotka kuninkaan armosta ovat saaneet luvan palata kotimaahansa, hävitettyä kaupunkiansa rakentamaan?
Nuo väriviirit loitommaksi liehui kuin kantoi silmäni, ja luulen, väli ett' oli niiden kymmen-askelinen. Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien, vanhinta neljäkolmatt' astui, päässä jokaisen tuores valkolilja seppel. »Ah, siunattu», he kaikki lauloi, »sinä Aadamin tyttäristä! Olkoon myöskin siunattu kauneutesi ijäst'ikään!»
Niinkö katoatkin elostain niinkuin kaikki muu, niin menneheksi? Sieluni miks kauneutesi keksi, sinut jälleen, jälleen yöhön kadottain? Kerran, tiedän, helmaan suuren yön sammuu sydämeni, liioin lyönyt vaan oi näinkö varhain tulee yö nyt, näinkö varhain vaikenitkin, syön?
Minä tunnustan sinulle, että sinun kauneutesi anasti koko minun sydämeni jo silloin kun näin sinut Roskildessa kuninkaan luona, ja että suurin toivoni oli saada sinut valtaani. Kuitenkaan ei tämä ole siihen syynä, että sinä olet täällä, vaan sinulle näkymätön voima ohjaa kohtaloasi ja on peruuttamattomasti päättänyt sinut kuolemaan.
"Sinun kauneutesi on sukupolvia elänyt tällä kankaalla ja on ollut sen suvun ilona ja ylpeytenä, jolle se kunniaa tuotti. Omistaja omistajan jälkeen on sanonut ihaileville vieraille: 'Niin, Lely'n tekemä kaunis kuva; hän oli meidän sukua Fletwode Fletwodesta.
Nuo väriviirit loitommaksi liehui kuin kantoi silmäni, ja luulen, väli ett' oli niiden kymmen-askelinen. Tuon taivaan kauniin alla kaksi telien, vanhinta neljäkolmatt' astui, päässä jokaisen tuores valkolilja seppel. »Ah, siunattu», he kaikki lauloi, »sinä Aadamin tyttäristä! Olkoon myöskin siunattu kauneutesi ijäst'ikään!»
Kun kellon aikaa mittaavan ma kuulen, Kun yöks näen uljaan päivän voituvan, Kun kuihtuvan näen orvonkukan huulen Ja mustan kutrin hopioituvan, Kun näen lehdetönnä koivun kaihon, Mi karjaa varjos kesävarilla, Ja lyhteeks sidottuna suvilaihon Lepäävän valkohiuksin paarilla: Niin silloin kauneutesi mieleen muistuu, Kuink' ajan virtaan sekin katoaa.
Mutta minua hermostuttaa usein tuo aina sama tapa, jolla tarjoat minulle teetä ja jolla pidät kuppia viedessäsi sitä huulillesi. Säännöllinen kauneutesi ja elottomat kasvosi vaivaavat minua välistä niin, että minun täytyy välttää sinua katsomasta.
Kun kukkamaas on aika kyntänyt Ja kiireelläs viiskymmentä on vuotta, Tuo nuoruutes, jot' ihastellaan nyt, Kulunut vaate on ja halpa kuotta. Kun silloin kysytään, miss' ihanat On aarteesi ja kauneutesi maine, Jos silloin kuoppasilmiis osotat, Niin syntyy häpeän ja pilkan aine.
Mutta minä en ole luotu vain pelkästä aisti-ilosta niinkuin sinä enkä aio käyttää koko ikääni sinun kauneutesi ihanteluun. Hän nyykäytti päätään jäähyväisiksi ja lähti ulos raikkaaseen, syksyiseen aamu-ilmaan, joka kuulakkaana kierteli Köpenhaminan ahtaiden katujen yllä. Ulkona jatkuivat hänen mietelmänsä.