United States or Guadeloupe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kahdesti sipaisi eukko karhealla kädellään kiivaasti Henriikan kättä ja luotuaan viimeisen tarkastavan silmäyksen käden viivoihin työnsi käden luotaan, sanoen melkein vihaisella äänellä: "Morsiuskruunua ette koskaan tule kantamaan, eikä jälkeäkään morsiussaatostanne ole näkyvä maantiellä".
Kuinka ihastuttavaa oli istua Daysyn vieressä näitä kaikkia ajattelemassa sekä mieleeni johdattamassa, kuinka tervetullut minä tänä syntymäpäivä-aamunani olisin, kun vastalypsetty maito muassani tulisin sisään äitini luo, ja minä ajattelin ajattelemistani, sillä välin kuin ystävällinen lehmä tavan-takaa katseli taaksensa, isoilla äidillisillä silmillänsä kiittäen minua vaivastani taikka karhealla pitkällä kielellänsä nuoleskellen hamettani.
"Jos saisin sinut tänne", ajatteli Per, "niin minä kyllä" samassa säikähti hän, sillä eräs käsi laskeutui hänen olkapäälleen, ja siinä seisoi lukkari Nils Torgersen, suuri kirja kainalossa, hienoimmissa vaatteissaan ja mustassa kaula-vaatteessa, suorana selästä kuin rippi-lapsi. "Hyvää päivää, poikani", sanoi lukkari, karhealla äänellään.
Kohta seisoo nyt hänen äitinsä tiellä. Hänen pienet pistävät silmänsä katsovat Aslakia. "Hyvää päivää poikaseni; kuinka tapaan ma sinua tähän aikaan? Mihinkä matka? Kas nyt minä tulen käymään sekä sinun että Gunnarin luona. Sinä olet kai valmis nyt, Aslak, ja minä lyön sitten viimeisen iskun. Kas tässä " kuiskasi hän karhealla äänellään ja veti liinan sisältä muutamia paksuja myrkkykasvia.
"Kyllä hywästi!" sanoi Matti ja pyyhkäsi karhealla kädellänsä kyyneleen pois silmästänsä. Sitten poistui Matti Kämälästä mytty kainalossa. Kauwan katsoi Kaaperi isäntä Matin jälkeen ja hän katui salaa itseksensä, kun hän pikaisuudessaan oli karkoittanut Matin pois, mutta nyt se oli jo myöhäistä. Matti oli parhaita työmiehiä paikkakunnassa.
Istunut ei Hurtta, huusi äänellänsä karhealla: »Ja jos nyt et tytärtäsi mulle pappi parka anna, et sä enää ikänäsi kirkon kymmenystä kanna! Kuuluttaako tahdot? Tässä kaikuu kellot kalvan tiestä, myös on sotakirves lässä jos on tarpeen puhemiestä.»
Lautamies makasi taistellen kovassa taudissa; kylmä hiki juoksi pitkin hänen otsaansa, ja himmeät silmänsä katselivat äitiä ja tytärtä, jotka rukoillen seisoivat molemmin puolin vuodetta, kädet ristissä ja kyynele-silmin. "Minä tunnen tämän olevan viimeisen yöni", sanoi lautamies karhealla äänellä, "vaivat enenevät enenemistään.
"Niinhän tuota... Kun ahdistaa niin kowin joka puolelta, niin ajattelin, etteikö tuota siellä ... mutta nyt tuntuu niin pahalta ja waikealta, etten tahdo aikaan tulla", sanoi mies ja raskaat kyyneleet tipahteliwat kaarewain ja tuuheain kulmakarwain alla olewista silmistänsä. Kyyneleitään koki hän häätää syrjään karhealla kädellänsä.
Uskalias poika jo ajoikin täyttä laukkaa laipioon päin ja hevonen keikahti pystyyn, tehdäksensä rohkean hyppäyksen. Samassa silmänräpäyksessä ikäänkuin maasta kasvanut ihmishahmo laipion toisella puolella ilmaantui huutaen pojalle karhealla äänellä: Takaisin! Et saa, poika, uskaliasta tekoa tehdä!
Vaikka itkua ei nyt enää yhteen jaksoon piisannutkaan, niin silmistä silti vuosi suolaista vettä pitkin poskia ja kun niitä karhealla paidan hihalla yhteen mittaan pyhki, niin rupesi lopulta polttamaan silmälautoja kovin. Hyvin hän itsessään tunsi, että kun olisi kotona ollut, niin ylös olisi heti noussut ja valkeata takkaan tehnyt ... ehkä sitten olisi silmiäkin karvastelemasta laannut.