United States or Tunisia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se oli kuitenkin Niilon oma syy, ja Niilo huomasi sen itsekin. Miksi hän aina niin innokkaasti ajoikin pois porsasta, jonka mieli näkyi hartaasti palavan vasikoiden ja hänen seuraansa. Porsas kyllästyi viimein rantahakaan pyrkimiseenkin ja lyöttäytyi ison karjan kumppaniksi.
Uskalias poika jo ajoikin täyttä laukkaa laipioon päin ja hevonen keikahti pystyyn, tehdäksensä rohkean hyppäyksen. Samassa silmänräpäyksessä ikäänkuin maasta kasvanut ihmishahmo laipion toisella puolella ilmaantui huutaen pojalle karhealla äänellä: Takaisin! Et saa, poika, uskaliasta tekoa tehdä!
Ainoastaan kelvottomimmat tätä panivat vastaan, suurin osa sen myöntämättä näytti hyväksyvän, koska ainoastaan rupesivat toisiltaan kyselemään, että olikohan niillä aseita? »Körttiläisilläkö?» »Kellä sitten!» »Oli!... Ettekö nähneet halkoja penkin alla.» »Ja kirvesvinkka oli tyhjänä.» »Niin, ja niitä miehiä oli niin paljon.» »Ei enempää kuin meitäkään.» Esa nauroi: »Pelkoko teidät ajoikin?»
Musti laskihe rinnalleni hankeen. Hetkisen kuluttua käänsi hän päänsä sivulle ja katsoen nenävarttansa myöten pitkin tietä sanoi harvakseen minulle: "hau, hau, hau". Se on niin paljo sanottu kuin: "tuoltapa pappilasta päin tulee nyt joku". Heti ajoikin ohitsemme mies, vaalea, kärsivän- ja lempeäluontoisen näköinen mies. Musti tervehti häntä ja hänen valkea häntänsä pää liikkui edestakaisin.
Aluksi hän närkästyi siitä Antille ja sadatteli häntä: »Sen Ihalaisen vehettähän se oli koko juttu... Lempoko sen ajoikin tiellä minun vastaani!» »Nyt saisi jo kömpiä siitä saunaan... Joka ilta tässä pitääkin sitä sauna-röttelöä katkuuttaa ... ikäänkuin ei olisi muutakin työtä jo ihan korvia myöten!» äkäili Ristiina, paiskaten pankolle kattilan. Mutta Vatanen oli nyt tuittupäällä.
Kosmin. Oletko varma siitä? Andrei. Voin panna pääni pantiksi. Kosmin. Kuinka tulet sinä sitä minulle ilmoittamaan? Andrei. Minä en ole suomalainen, vaikka olen suomalaisissa kasvanut. En ole voinut heidän liittoonsa yhtyä, vaikka he kyllä pyysivät. Sentähden ajoikin Roponen nyt minut pois talostaan. Kosmin. Voitko näyttää toteen, ettet valehtele? Andrei. Voin! Ottakaa minut palvelukseenne!
Mutta eipä sitä kauan kestänyt; paimenpojan torvi kajahti uudestaan ja aivan läheltä, ja äänet kaikuivat moneen kertaan ympäristön metsistä. Hän soitti tervehdyslauluaan ja tuolla hän jo ajoikin pappilan neljää lehmää, jotka itsestään kääntyivät ennestään tutulle kujalle, joka vei hernepellon ja paloon tehdyn naurismaan välitse. Nyt Miihkalikin läksi pajalta kotiin käyden papumaan ohitse.
Hän kiiti niin rajusti eteen-päin, että hän sen siaan, kuin hän olisi ajanut puolen penikulman matkan väärää ja mennyt sillasta Pruth-virran yli, ajoikin suin-päin hevoisinensa virtaan ja totisella hengen vaaralla ui yli. Mutta jos hän olisi tiennyt kaikki asiat, niin ei ainakaan olisi hän niin kiirettä pitänyt.
Kaikki näytti niin kummalliselta, oudolta hänestä. Kartanot olivat kummallakin puolella, kuni harmaana paksuna muurina vaan, tuskin taisi hän eroittaa niitä toisistaan. "Peloittaako minua todellakin niin kovasti? Miksi huimaa silmiäni näin?" tuumaili Pekka. "Vai ajaako vosikka niin kovasti?" Ja totta tosiaan! Vosikka ajoikin kuin hurja. Hän tuskin näki hevoista edessään, niin kovasti se juoksi.
"Helei! siinä sitä mentiin!" sanoi Dami ikäänkuin riemuiten; rusthollin-emäntähän siinä ajoikin. "Etkös tuntenut uudistalokkaan hevosia? Ne hänet kiidättivät.