United States or Burkina Faso ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän seisoi siinä kädet taskussa katsellen kohti taivasta, joka näkyi vetäytyvän synkkiin pilviin, mutta samassa läheni matami sanoen: »Hyvää päivää, isäntä, terveisiä meidän mäeltä.» »Jumal'antakoon! Käykää sisälle, saamme kohta myrskyilman. Väkeni on pellolla leikkaamassa, mutta pian kyllä heidän täytynee tulla sieltä pois.»
"Jumal'antakoon", vastasi Valva. Hän laski molemmat seppeleensä haudalle. "Kah, jopa akranoomikin on Mustialasta kotia palannut!" Rantalan Eero oli käynyt Mustialan maanviljelys-opiston läpi ja sen vuoksi häntä nyt nimitettiin "akranoomiksi." "Jo olen, kylläpä äiti apua tarvitsikin." "Hm, niin kyllä. Kolme vuotta kai siitä tulee Mikkona, kun Rantala-vainaja haudattiin?" "Niin tulee."
Nojaten kiväärinsuuhun, vastasi vanginvartija matkamiehen tervehdykseen: "Jumal'antakoon!" Samassa moukari putosi poranpäähän. Kuului taas: "Kilk, kalk, kilk, kalk, kilk, kalk." Kierosilmäinen mies nosteli, kierteli poraa kivenrei'ässä. Hän kiroten kielsi pitkää miestä: "
Kun hänet saawutin, hyppäsin reestä ja menin tuota matkustajaa puhuttelemaan. "Hywää huomenta, ukkoseni!" sanoin lähelle päästyäni. "Jumal'antakoon!" sanoi ukko wastaukseksi, kääntämättä päätäänkään terwehtijäänsä päin. Minulla oli nyt tilaisuus tarkastella likemmin tuota matkustajaa. Hänen hewosensa oli todellakin laiha kuin kaakinpuu, ja kuormana oli sillä kaksi tynnyriä terwaa.
Mutta juuri kun hän alkoi näin torua Mikaelia, kilahti ovenrengas ja joku löi oveen, pyrkien sisään. Kurkistettiin ikkunasta, joku oli saapunut ratsain ja sitoi kiinni hevostaan. Ovi auaistiin ja se samanen herran renkipoika tuli tupaan. Hyvää päivää! Jumal'antakoon! Mitäs on asiaa? Rouva lähetti tiedustamaan niitä saappaita. Mitäs niistä? Se vaan, ettei herra saappaita enää tarvitsekaan.
Ukko läheni aitaa, joka eroitti mummon ja hänen talonsa, hän katsoi yli aidan, nähdäksensä mitä väkeä naapurin pihalla seisoo. Kun hän siihen seisomaan jäi, läheni maisteri myöskin aitaa, alkaen haastattaa ukkoa: "Hyvää päivää, vanhus, kuinka jaksatte nyt? Otaksun juuri kuin tuntisin teidät." "Jumal'antakoon! Niin minähän se olen niiden kapteenien isä."
"Hyvää iltaa!" kuului nyt mies mainitsevan tuolla vähän pitkäveteisellä suomenkielellä, johon Laagje tavanmukaisesti vastasi: "Jumal'antakoon!" Se oli siis hiljan nainut suomalainen pariskunta, joka oli matkalla Ruijaan. He rukoilivat yösijaa, ja koska Lappalainen ylimalkaan osoittaa vieraanvaraisuutta, osoitti Laagjekin sitä yhtä suuressa määrässä.
Kreeta, eihän hän vaan mahtanut suuttua?... Lähtee vielä sitä kyytiä kotiin... Täytyy mennä katsomaan. Hyvää päivää taloon. Mikä teidätkin taas tänne lennätti! Jumal'antakoon. Hyvä hevoseni ja paha aavistukseni... Ei minulla ole nyt aikaa teidän kanssanne laverrella. Eipä taitanut vainuni pettää... Pois nyt kaikki koirankurit!... No! mitä te taas tahdotte? Hän on siis vielä talossa...?
Hän näytti vakovan meitä. "Jumal'antakoon Teille hyvää päivää, maamieheni!" huusin minä hänelle. "Sinulle samoin Jumal'antakoon!" vastasi hän. Hänellä oli oikeus meitä sinutella: hän oli vanha mies. Harmaita viiksiänsä kahden puolen sivellen, hän helposti olisi voinut vääntää ne aina korviin asti. "Mistä tulette? mihin menette?" kysäisi hän sitten hiljempää ja kävelytti hevosensa lähemmäs meitä.
Minkä vuoksi? KATRI. Mene sinä, Anni, selittämään, sinä osaat paremmin kuin minä. Mene, Anni kulta, voi rakas Anni, mene. Minä pyydän ja rukoilen. ANNI. Taitaakin olla tulossa poika, joka uhkaa »viedä rinnastasi rauhan». Nyt se tuli. ANNI. Onneksi olkoon! KATRI vetäytyy uunin suojaan. ANNI rupeaa toimessa kirnuamaan. Hyvää päivää. ANNI. Jumal'antakoon.