United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turhaa työtä! Kuulat näyttivät välttämällä välttävän sattumasta. Kohtalo ei ollut vielä määrännyt Kustaa Aadolfin kuolinhetkeä ja tahtoi kai säästää Pietari Brahen Suomea varten. Kuka voi laskea, mitä olisi tullut Ruotsin voitoista ja Suomen sivistyksestä, jos jesuiitan murhaava kuula olisi maaliinsa osunut! Isä Hieronymus raivosi.
Omituinen tapahtuma näytti tahtovan odottamattomalla ja ihmeellisellä tavalla painaa leimansa tämän liittokirjan alle. Salaisella levottomuudella, ikäänkuin onnensa häviötä peläten, oli Bertel kauan, mutta turhaan koettanut ottaa selkoa paenneen jesuiitan kohtalosta. Sen aamun jälkeen, jolloin tämä hyppäsi kaidepuun yli joen jäälle, ei kukaan ollut hänestä mitään kuullut eikä jälkeäkään hänestä nähnyt, ennenkuin eräänä aamuna kolme viikkoa sen jälkeen muuan talonpoika saapui linnaan ja toi sanan, että avantoa avatessa hiukan alapuolella
Kalpeana valvomisesta ja mielenliikutuksesta istui nuori neiti uskollisen palvelijansa vuoteen ääressä. Jesuiitan sisään astuessa nousi Regina nopeasti seisoalleen. Pelastakaa Dorthe! huudahti hän kiihkeästi olen etsinyt teitä kaikkialta, ja te olette hyljännyt minut! Hiljaa! sanoi jesuiitta kuiskaten, puhu hiljaa, seinätkin täällä kuulevat. Mitä? ... Dortheko sairas?
Korjaa luusi täältä tuossa tuokiossa ... pian ... pois, in Gehennam!... Ja vimmastuksissaan nakkeli vihastunut vanhus jesuiitan päälle mitä käsiinsä sai: kirjoja, papereita, musteastian, hietarasian, sellaisella raivolla, että rohkea munkki jo hämmästyi.
Korkeana ja suurena niinkuin leijona raivossaan seisoi hän kalman kalpean jesuiitan edessä, joka tuskin voi katsoa häntä vasten säihkyviä silmiä. Polvillenne! huusi kuningas jylisevällä äänellä ja polki jalkaa, niin että palatsin seinissä kajahteli. Jesuiitta typertyi polvilleen, mutta hänellä oli vielä risti rukousnauhassaan. Tämän kuvan edessä minä vain polvistun, sanoi hän ylpeästi.
Mutta uhkaava vaara karaisi vain hänen voimiaan, tuon rohkean, jäntevän miehen. Petetty! Tyttäreni minut pettänyt! kertoi hän vielä uudelleen, samalla kuin hänen kätensä vaipuivat alas ja hänen kasvoissaan kuvastui epäilys ja lempeä murhe. Se on mahdotonta! Minäkö sinun tyttäresi? huudahti Lucia ja sysäsi inholla jesuiitan luotaan. Valhe tyttäresi ja vilppi äitisi! Siinä sinun sukulaisesi!
Silloin tunsi kapteeni pistoksen olkapäässään ja kohta paikalla lämpimän verivirran ihonsa ja vaatteiden välissä. Huikeasti kiroten väänsi hän tikarin jesuiitan kädestä ja iski takaisin. Nyt pyysi jesuiitta vuorostaan armoa. Kernaasti, poikani! vastasi kapteeni ivaten. Mutta ainoastaan kolmella ehdolla: ensiksi: että kiroat herrasi ja mestarisi Loyolan, sekä julistat hänet tyhmäksi tarhapöllöksi.
Muuan selittämätön tapaus lisäsi kuninkaan suuttumusta. Samana yönä kun Bertel saattoi jesuiitan, isä Hieronymuksen, valtion vankilaan, josta hän seuraavana päivänä oli tuotava hirtettäväksi, pääsi tämä vaarallinen munkki pakenemaan kenenkään käsittämättä, mitenkä se oli voinut tapahtua.
Hän ei ollut ottanut lukuun sitä, että kun uskonvoima tämän aivoissa huusi: käy eteenpäin! huusi rakkaus vielä voimakkaammin hänen sydämessään: pidä vastaan! ... ja naisessa pääsee aina voitolle rakkaus. Lucia oli tavattoman tarkkanäköinen nainen; hän oli saanut selville jesuiitan aikeet ennen kuin tämä voi sitä aavistaakaan.
Jesuiitan keltaisen kalpeat kasvot kalpenivat hetkeksi entistään vielä kalpeammiksi ... mutta sitten peräytyi hän muutamia askelia, ojensi vartalonsa ja avasi sen poimukkaan espanjansametista tehdyn puseronsa, joka peitti hänen yläruumiinsa. Säkenöivä timanttiristi, jota ympäröi rubiineista tehty orjantappurakruunu, välkähti sen alta puolihämärässä.