United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Amen! sanoi ääni takanapäin, ja kun hän kääntyi, näki hän isä Hieronymuksen seisovan vieressään. Hänen olentonsa oli synkän juhlallinen, synkkä hymyily väreili hänen kalpeilla huulillaan. Tiedätkö, mitä anot, tyttäreni? kysyi hän. Voittoa katoliselle uskolle! Kuolemaa vääräuskoisille! Olet nuori ja ihmisen mieli on muuttuvainen.
Tervehdittyänsä neitoja, Jaakko Worse aina ensimäiseksi meni konttoriin, joka oli perheen-huoneen takana; ovi siihen oli tavallisesti avoinna. Konttorissa hän tarttui almanakkaan, ja havaitessaan että sillä päivällä oli pyhän Krispinuksen tai pyhän Hieronymuksen nimi, oli hänellä tapana hieroa käsiänsä: "Kuolema ja kirous, senkö pyhimyksen päivä se olikin!
Hurskas jesuiitta, olet toki sinäkin jotakin hyvää tässä maailmassa toimittanut! Jouluyökö? Pöllö, mikset sanonut sitä heti? Sehän on selvä kuin päivä, että koko Würzburg on rientänyt linnaan kuulemaan isä Hieronymuksen messua. Kunniani kautta, luulenpa, että saavat odottaa pappiaan. Hei, ystäväni, minä juon maljasi; upseerin tulee aina olla väelleen hyvänä esimerkkinä.
Mutta tuskin he olivat päässeet ulos ja alkaneet juosta alas ahtaita kiertoportaita, kun rautaiset kourat iskivät heitä niskaan ja heidät heitettiin maahan ja sidottiin. Viekää aarrekammioon ne koirat! kuului tuttu ääni komentavan. Se oli jesuiitta Hieronymuksen ääni.
Hieronymuksen sanat: Vaikka isäsi makaisi ovesi edessä, itkien ja vaikeroiden, vaikka äitisi näyttäisi sinulle sen ruumiin, joka kantoi sinut, ja ne rinnat, jotka imettivät sinut, katso, että tallaat heidät jalkojesi alle ja astut suoraa tietä Kristuksen luo."
Vai niin, vai luuletko todellakin, että ne aikovat paistaa meitä kuin kynittyjä metson poikia? Se on teidän omassa vallassanne! vastasi ääni pimeästä. Kaikki kolme vankia hätkähtivät kauhistuksesta. Paholainen on keskellämme! huusi Larsson. Pekka alkoi lukea rukouksia. Silloin välähti kirkas valon säde umpilyhdystä ja vangit näkivät isä Hieronymuksen seisovan läheisyydessään.
Mielihyvin lähestyi hän soihtu kädessään vankeja, irroitti heidän suukapulansa ja tarkasteli vaieten heidän kasvojaan. Valehtelevatko silmäni? sanoi hän viimein. Vai eikö se ole luutnantti Bertel kuninkaan henkivartioväestä? Bertel kohotti kulmiaan ja tunsi jesuiitta Hieronymuksen. Tervetuloa luokseni, herra luutnantti, ja kiitoksia viimeisestä!
Muuan selittämätön tapaus lisäsi kuninkaan suuttumusta. Samana yönä kun Bertel saattoi jesuiitan, isä Hieronymuksen, valtion vankilaan, josta hän seuraavana päivänä oli tuotava hirtettäväksi, pääsi tämä vaarallinen munkki pakenemaan kenenkään käsittämättä, mitenkä se oli voinut tapahtua.
Hänen sisäistä rauhaansa vastaa huoneen hiljainen kodikkuus; hänen mielialansa on yhtä aurinkoinen kuin hänen huoneensa, jonka värillisten lasi-ikkunoiden läpi aurinko tunkeutuu sisään säteillen valoa ja lämpöä. Kotieläimet, Hieronymuksen uskollinen seuralainen leijona, jolta hän tarun mukaan oli vetänyt pois orjantappuranpiikin käpälästä, ja unelias koira kohottavat kodikkuuden vaikutelmaa.