United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niin rakkaus, sanoi Petu. Mikä sitten? Niin että etkös sinä vannonut rakastavasi minua mitä hellimmästi aina kuolemaan asti... Rakastanhan minä sinua kuolemaan asti. ... ja et hetkeksikään sanonut voivasi unohtaa minua, jatkoi Viija. Olenkos minä heittänyt? kysyi Petu. Niin, enhän minä tiedä, vaan minä niin luulen. Luulet, jamasi Petu.
En tiedä muuta kuin että kun piru kerran lähetti hänen tielleen rahat ja pani hänet ne ottamaan, niin Kalle ei koskaan tule niitä käyttämään, vaikka kuinka muuten kävisi. Piru lähetti, jämäsi Söderlingska. Muuta ei hän siihen osannut eikä nyt tahtonutkaan.... Ne kyllä tulevat pitämään päänsä. On turhaa siitä nyt sen enempää puhua.
"Ethän vaan rupea Jumalaa moittimaan?" kysyi pappi. "Sinäkö tahdot sanoa Jumalalle: Se ja se on oikein ja sitä sinä saat tehdä, mutta sitä tai sitä sinä et saa tehdä. Tahtooko saviastia neuvoa savenvalajaa? Tahtooko luotu kirjoittaa lakia luojalleen?" Bård häpesi; "ei niin, ei niin", sanoi hän. "Mutta minä en ymmärrä " "Ymmärrä, ymmärrä", jamasi häntä pappi pyhässä kiukussa.
Sanoi hän kuitenkin vielä: Voi sentään.. olin niin iloinen, varsinkin sinun tähtesi, että meille koittaisi paremmat päivät. Kyllä jumala keksii keinon vielä siihenkin. Jumala keksii, jämäsi hän taas, ja taas hänessä kuohahti. Mutta vielä kerran hän sai sen pidätetyksi. Ei nyt ... ei nyt ... ehtiihän siitä vielä. Kunhan se nyt vain tuohon viihtyy ja pysyy tyynenä ja pääsee levolle.
»Oma rakas kultani. Sokurinukkini, mamma ihan syö sinut.» Helmi nauroi ja sanoi »gää». Ja jokainoasta hyväilystä kun pääsi irti, hän nauroi ja sanoi »gää». »Gää, gää, gää», jamasi Alma. »Sinä pikku sopertelija, etkö osaa jo sanoa muutakin kuin »gää». Sano näin: mam-ma ... mam-ma. Noo, sano nyt: mam-ma!»
Enpä minä hänessä joutanut käymään, vaan eikö nuo liene terveinä, sanoi Petu. Mitä töitä siellä niin paljon oli, ettet joutanut käymään? kysyi Viija taas. Olisi siellä ollut vieläkin ja tuskinpa ilman käräjöimättä selviävätkään, tuskaili Petu. Kenen kanssa se käräjänkäynti tulee, kummeksi Viija. Kenen kanssa? jamasi Petu. Kukas siellä on sen talon hoitajana ja peräänkatsojana ollut?
Ja taas lamppuun, uuniin ja kirjeeseen, vilkasipa tyytyväisen näköiseen Hannaankin. Aukasi taas kirjeen ja lampun himmeässä valossa lukea jamasi: »Enemmän, enemmän kuin yksi tuhatta ... tuhatta on ... on ... on ... mark ... on markkaa.»
Sanoi vanha Väinämöinen: "Teen minä sulan sovinnon: ei neittä väellä vieä, vastoin mieltä miehelähän. Sille neiti antaminen, kelle mielensä tekevi, pitämättä pitkän kaihon, vihan viikon kantamatta." Ajoivat e'elle siitä matkoansa kumpainenki: pursi juoksi, ranta roikki, oro juoksi, maa jämäsi. Kului aikoa vähäisen, pirahteli pikkaraisen.
Niinhän tuo neuvoi, myönsi Viija ja vaipui ajatuksiinsa. Ja tuota perintöasiatasi elä ajattele ollenkaan, jatkoi Liisa. Itse sinä et sitä tarvitse ja kyllä ne sen niin hoitaa, että se säästyy lapsillesi. Viija havahti aivan kuin olisi joku nykäissyt ja jamasi puolikuuluvalla äänellä: lapsilleni. Liisa sen huomasi, eikä jatkanut esitystään, huomautti vain, että eikö ruveta nukkumaan.
Eikä Kantala pitänyt ollenkaan mahdottomana, että Matista talokas tulisi, olipa se poika tavattoman järkevä. Sitten tuo kirje? puhuttiinhan siinä kymmenentuhannen urakoista, kolmentuhannen voitosta y.m. Ja Elsa sitten, olipa se aina vaan hilpeällä mielellä, vaikka äiti ehtimiseen jamasi ja jankkas häntä sulhasille menemään; varmaankin tiesi tyttö jotakin Matin asioista.