United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevonen lakeijallenne? toisti rouva eperoiden; mutta sehän on oikein suuren herran tapaista, ystäväni. No niin, rouva hyvä, sanoi Porthos ylpeästi, olenkos minä mikään raukka sitten? Ette suinkaan, minä vaan arvelin, että kaunis aasi on toisinaan yhtä hyvän näköinen kuin hevonen ja että jos te hankitte Mousqueton'illenne kauniin aasin...
Olenkos sitten, sanokaa muutkin. MATLENA. Kukapa sinun retkiäsi aina tietää, hunsvotti. Missä milloinkin kuljeksit. HEIKURA. Ulkoa sinä kumminkin hiljan olet tullut, koska vaatteesi ovat märät. OTTO. Ka, hiidessä, märät ne tosiaankin ovat. HEIKURA. Tunnusta pois hyvällä: sinä olit Mäki-Matissa äsken? OTTO. No, olinhan minä, olin, olin. Koska välttämättä niin tahdotte.
Vaan somiapa ne olivat nekin ajat, kun asuttiin yhdessä Vladimirinkadun varrella ja kuljettiin Esplanaadissa iltaisin vai mitä? Anna niiden olla muistelematta, eläkä viitsi niistä kenellekään puhua täällä maalla, jos satuttaisiin nuorten miesten seuraankin. Mitäpä minä toki niistä, olenkos minä ennenkään puhunut?
Jos tahdot ryypyn, niin tulee luhtiini hetken perästä! Jahah! ROOPE. Onkohan tuo liian matala? Koetetaanpas lautaa. Hyvähän tämä! Ihan peijakkaan hyvä sittenkin. Eipä taida olla karsokaan. ROOPE. Tuohon sietää pienen paittilaan. KALLE. Taitaa kyllä ... pannaanpas vaan ... noin! Nyt hyvä sanoi Mäkelä. Koetellaankos? ROOPE. No, sinä et olekaan enää suutuksissa? Enhän minä ... olenkos ollut sitten?
"Niin ihmiset sanovat, ja taidanpa se ollakkin. Kyllä kai. Mutta olenkos kenellekkään koskaan pahaa tehnyt? Tuosta laudan-kappaleesta tulee pokka-pöytä. Sillä, etkös näe, se on ruumiin arkusta?" "Herra Jesta, mitä sanot, Repekka? Ruumiin arkusta ... ja pokka-pöytä! Mikä on pokka-pöytä?" "Se on noita-kapine". "Noitakapine!" "Niin, ja kelpo kapine se onkin.
Hovilainen keskeytti äänettömyyden, sanoen epäilevällä irvistyksellä: "Kaunis puhe, vahinko vaan ett'ei tuota vierasta herraa todellisuudessa taida olla olemassa, eikä ottamassa Taavin tekoja niskoilleen". "Olenkos minä häntä syyttänyt?" vastasi Taavi vihaisesti Hovilaiselle. "Olkaahan vaiti", virkkoi nimismies.
Niin rakkaus, sanoi Petu. Mikä sitten? Niin että etkös sinä vannonut rakastavasi minua mitä hellimmästi aina kuolemaan asti... Rakastanhan minä sinua kuolemaan asti. ... ja et hetkeksikään sanonut voivasi unohtaa minua, jatkoi Viija. Olenkos minä heittänyt? kysyi Petu. Niin, enhän minä tiedä, vaan minä niin luulen. Luulet, jamasi Petu.
"Teitä?" toisti Taavi tyytymättömällä äänellä. "Olenkos minä niin vieraaksi käynyt sinulle, koska minua teitittelet?" Hän katsahti samalla tuohon parrakkaasen vieraasen vähän epäluuloisilla silmillä. Anna naurahti heleästi. "Hah!" naurahti nyt tuokin partasuu. "Kas Timoa kuin tuijottaa minuun niinkuin ventovieraasen. Etkös enää veljeäsi tunne, mies?" "Onkos se Risto?" "Hm!
Elsa veikin tuon rouvan kamariinsa, jossa tuo vieras alkoi toimittaa kaikella kunnioituksella veljeänsä Elsan sulhaseksi. "Parempaa miestä kuin veljeni on, et voi tästä maailmasta löytää", lateli kaartilaisen vaimo. "Voipi olla, olenkos minä häntä huonoksi sanonut, kun en miestä vähääkään tunne, vaan minä en kumminkaan vielä ketään tarvitse", vastasi Elsa. "Sinä lapsi raukka et ymmärrä mitään.