United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ranskalaiset päälliköt olivat kuitenkin hyvin epäilevällä kannalla, sillä heissä asui miltei taikamainen pelko englantilaisten etevämmyyttä vastaan avoimella kentällä. »Teemmekö hyökkäyksen, Jeanne?» kysyi Alensonin herttua. »Onko teillä hyvät kannukset?» kysyi Jeanne puolestaan. »Mitä! paetakseniko?» Ei, vaan ajaaksenne takaa.
Barkis'in asunnolle tultuani näin Ham'in kävelevän edestakaisin sen edustalla, ja minua kummastutti vielä enemmän, kun kuulin häneltä, että pikku Em'ly oli sisällä. Minä kysyin tietysti, miks'ei hänkin ollut siellä sen sijaan, että hän astui kadulla itseksensä. "No, näettekö, Mas'r Davy", vastasi hän epäilevällä tavalla, "Em'ly puhuu jonkun kanssa siellä".
Mutta Georg oli kauan epäilevällä mielellä, tietämättä hyvää vai pahaako sanomaa oli siinä kirjeessä, mikä oli hänen käteen laskettu. Lopulta hän särki sinetin kovin uteliaana ja aukasi kuoren. Siinä oli iso, laskettu paperi ja paperin sisässä kauniisti kirjoitettu kirje. Viimemainittuun hän tarttui, luki sen nopeasti, kalpeni ja heittäysi tuolille melkeinpä varattomaksi.
Jonkun aikaa Nero sentään oli epäilevällä kannalla: nähtävästi hän pelkäsi kunniaa, joka lankeisi Corbulon osaksi, jos tämä saisi voiton. Oli puhetta siitäkin, että ylipäällikkyys uskottaisiin Auluksellemme. Sitä vastaan nousi sentään Poppaea, joka ei voi suoda anteeksi Pomponialle hänen hyveitään. Vatinius kertoi meille, että Beneventumissa pian tapahtuu joku merkillinen miekkataistelu.
Laiva oli jo lähtenyt ennen hänen sinne tuloansa, ja hän palaa takaisin, koska joku kuuluisa lääkäri on määrännyt hänelle toisenlaisen parannuskeinon, esim. Ramlösassa, jos se nyt on niin välttämätöntä. Taivaan tähden, ei mitään levottomuutta, ei mitään kysymyksiä, jotka voivat ilmaista asian oikean laidan, sillä palkolliset ovat vielä epäilevällä kannalla!
Hän oli niin hyvä minulle!" "Kuinka niin?" "Kerron sen teille toisten. Tässä on abbatin asunto." Novitio koputti omituisella, epäilevällä tavalla. Ovi aukeni ikäänkuin jonkun näkymättömän koneen avulla. "Olkaa hyvin alamainen", novitio lausui, "Einsiedeln'in abbatit ovat ruhtinaita!" Huone oli avara, mutta näöltään raskas. Jalkojen alla paksu matto kahiloista.
Hän kuunteli Naomin pyyntöä synkällä ja epäilevällä katsannolla ja kysyi syytä, minkätähden hän tahtoisi tavata vankia. "Viedäkseni hänelle viimeisen tervehdyksen onnettomalta Klaudialta ja antaakseni hänelle vanhempainsa siunauksen", vastasi Naomi. He tahtoisivat niin mielellään antaa hänen tietää ajatuksensa ja tunteensa, ennenkuin hän asetetaan viimeisen kerran tuomioistuimen eteen".
Vaan, kuten sanottu, useat Ryforsin miehet olivat epäilevällä kannalla; pelkuruus, jota synnyttää keskinkertainenkin toimeentulo, sai heidät peräytymään. "Puheenjohtaja", huusi Hultin vaiettua eräs lyhyenläntä, harmaahapsinen ystävällisen näköinen työmies. "Olkaa niin hyvä! Stålilla on puheenvuoro."
"Mainio näky!" lausui Vankeuden Ruhtinas. "Aivan toisenlainen kuin Hamadanin", arveli kalifin lääkäri. "Tänään olen minä nähnyt ihmeitä", lisäsi Alroy. "Maailma avautuu sinulle", sanoi Honain. Alroy ei vastannut mitään; mutta tuokion perästä hän kysyi epäilevällä äänellä: "Kuka tuo tyttö oli?" "Prinsessa Schirene", vastasi Honain; "kalifin lempitytär. Hänen äitinsä oli Georgialainen ja uskoton."
Minä matkustan syntymäpäivääni pakoon. Tytön sormet lakkasivat liikkumasta ja hän katsahti vieraasen epäilevällä kummastuksella. Aivan niin, sanoi Barbox Veljekset, joka istui tuolillaan hiukan levottomasti, minä matkustan syntymäpäivääni pakoon. Minä olen mielestäni kirja, jota ei enää voi ymmärtää, koska ensimäiset luvut siitä ovat revityt pois ja pois viskatut.