United States or Panama ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Onpas tämä vasta hullua», sanoi Swart, »noin vain ilman muuta riisua hevoset valjaista. Minä vain en osaa tätä käsittää!» »Mitä hiisiä!» huudahti Kalle Witt, »missäs eväskorit ovat?» »Poika, oletko sinä tullut hulluksi?» sanoi Swart. »Mihinkäs ne nyt olisivat joutuneet?» Swart meni vankkurien luo, mutta eipä hänkään nähnyt koreja. »Ei, nyt on taas paha merrassa! Nekin ovat poissa.»
Metsät ovat niin täynnä hiisiä ja lempoja, että kun yhtä nimeltään huutaa, kohta matelee niitä sadoittain esiin kivien ja kantojen takaa.
Mutta sen lisäksi luo luonnonkauhu koko lauman pahoja henkiä, jotka houkuttelevat ihmisiä luokseen, hukkuneitten miesten haamuja, jotka ikävöivät lepoa kristityssä maassa hiisiä, meritursaita, jotka talviöinä veneenpuoliskoaan soutaen ilkeästi kirkuvat merellä. Moni todellisessa hengenvaarassa ollut on näitten tähden jäänyt pelastumatta, ja kaukonäkijöille ne näyttäytyvät.
Tämä muistutti d'Artagnan'in mieleen sen liinasen, jonka hän oli löytänyt rouva Bonacieux'in jalkain juuresta, ja joka oli muistuttanut hänen mieleensä sen, minkä hän oli löytänyt Aramiksen jalkain juuresta. Mitä hiisiä tuo liinanen sitten mahtoi merkitä?
Mutta mitä hiisiä! sanoi d'Artagnan, joka, niinkuin tiedetään, ei milloinkaan vaipunut epätoivoon, minun mielestäni me nostamme liian suurta melua turhasta; kahdessa päivässä, jos ajan pari kolme hevosta pakahduksiin mitäs sillä väliä, onhan minulla rahaa olen Béthune'ssa; minä annan kuningattaren kirjeen johtajattarelle ja vien rakkaan aarteeni, jota minä etsin, en Lothringiin enkä Belgiaan, vaan Pariisiin, jossa se on helpompi piiloittaa, semminkin niin kauvan kuin kardinaali on La Rochelle'n edustalla.
Samassa tuntui uusi nytkäys... Jotakin nousi vatsasta, se oli jo tulla suuhun, kun Pekka heräsi. "Unihäyry ei ollutkaan tarpeeksi voimakasta" lausui Pekka hiljaa. "Annatteko uutta?" Hän avasi silmänsä. Mitä hiisiä! Ei mitään tohtoria! Hän oli jo kotona omassa huoneessaan. Oliko kaikki siis toimitettu? Ei se ole mahdollista! Pekka nousi jaloilleen. Hänen päätään särki kauheasti Unihöyryn vaikutus!
Jos sitä on jälellä, kuului Athoksen pilkallinen ääni. Ravintolan isäntä tunsi kylmän hien virtaavan pitkin selkärankaansa. Kuinka, josko sitä on jälellä! mutisi hän. Mitä hiisiä! totta kai sitä jälellä on, vakuutti d'Artagnan; olkaa huoleti, eivät he teiltä ole toki koko kellaria tyhjentäneet. Herrat, pistäkää miekkanne tuppeen. Kyllä, mutta pankaa tekin pistoolinne tuppeen. Aivan mielelläni.
AINA. Siivet jos saisin ja lintu ma oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess' on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! KILPI. Vaan mitä hiisiä tää merkitsee? LIISA. Nyt kylliks kuulleet oletteko te? KILPI. Tuon laulun oppinut on sulta hän; Mä kyllä sinut vielä kyyditän! LIISA. Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa. Hoi, Aina! Aina teille tiedon antaa.
Eikös mahtane` Lappalaisia taikka kukaties Hiisiä ennen asuneen molemmissa paikoissa ja sellaiset nimet kuuluneen heidän kieleensä. Kuin ken ensin tutkisi, miten laajalta Lappalaisia nimiä Suomessa löytyy, niin olisi jo suuri paikka siinä asiassa tehty. Antaavatpa nimet monet kielenkin puolesta yhtä ja toista etua.
Heidän istuessaan tässä matkaansa tuumailemassa tulivat Frits ja Kalle kotia kometiaa katsomasta. »Mitä hiisiä», sanoi ukko Swart, »onko se jo lopussa? Ja minä kun luulin, että näytös nyt vasta alkaisi. No mitä kappaletta ne tänään näyttivät?»