United States or Bermuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja ne sanoivat naapuri Wittille: 'Se, jolla on poika', ne sanoivat, 'ja antaa hänen laiskotella uunin päällä, se on tyhmä aasi'. Ei, sanoivat he, jos hänestä tahdotaan saada kelvollista maanviljelijää, niin tulee hänen matkustaa Belgiaan ja oppia korkeampaa maanviljelystä, joka siellä kuuluu olevan jotain oikein erinomaista. Ja minä sanoin: 'No, mitä sinä arvelet, Witt? 'Minäkö? hän sanoi.
Varhain seuraavana aamuna läksivät matkamiehemme rautatienasemalle. Kalle ja Frits kantoivat arkkua ja ukot eväitä. Nyt oli vain kysymys, mitä rataa heidän piti matkustaa. »Kas tässä asuu leipuri», sanoi Swart, »ne ihmiset nousevat tavallisesti aikaisin. Minäpäs menen sieltä kysymään.» Swart meni myymälään ja kysyi, tahtoisiko leipuri hyväntahtoisesti sanoa, mikä rautatie vei Belgiaan. »Belgiaan?
Niitä oli mennyt Ranskaan, Hollantiin, Belgiaan ja Saksaan; vaan ei yhtään vielä Italiaan. Tämä tilaus oli siis sangen tärkeä, sitä tärkeämpi koska Alppientakaiset ystävämme vasta nykyisin olivat ruvenneet rautateitä rakentamaan, ja epäilemättä, niitä jatkaessansa, tarvitsisivat vielä paljon meidän kelvollisia englantilaisia teoksiamme.
Ja hän rukoili Fritsiä jäämään. Mutta Frits astui ulos ja ovi suljettiin. Juna vihelsi. Ukko Witt pisti päänsä ulos akkunasta ja heilutti hattuaan. »Frits Swart», huusi hän, »Frits, kuule ... sana vain! Sano toki isällesi että hänen täyt....» Juna kiisi eteenpäin ja Witt oli nyt matkalla Belgiaan.
Onhan hän varsin yhtä lapsellinen kuin Frits, ja sinä työnnät ne molemmat onnettomuuteen". "Mutta pidä nyt jo suusi, eukko. Nyt sinä rupeet aivan hulluttelemaan. Mutta kukaan ei saa sanoa, että minä työnnän poikani onnettomuuteen: minä matkustan myös heidän kanssaan Belgiaan". "No, kas tämäpä vasta on kaunista!
Jos me vaan olisimme eläneet tämän yli!" "Että hänen piti pääsemän vapaaksi sotapalveluksesta!" ruikutti Swartin emäntä. "Minä olen neulotuttanut seitsemän uutta paitaa Kallelle ja uudet siniset housut", valitti Wittin emäntä. "Frits saa uuden takin, ja nyt pitää hänen lähtemään Belgiaan, siihen kirottuun paikkaan!" "Kuules, tiedätkö missä se Belgia on?" "En, kukas sen voi tietää?
Sano isällesi, että hänen pit..." Enempää ei hän ehtinyt sanoa. Hän matkusti nyt jälleen ulos avaraan maailmaan. Frits ei ollut kuullut, mitä ukko Witt huusi, hän ajatteli vaan pastorin Henrikkiä ja mitä hän oli sanonut, nimittäin että he kyllä tulisivat takaisin Berliniin eikä koskaan Belgiaan. Siinä istui nyt ukko Witt murheissaan; hän oli pannut kätensä ristiin.
Ja he sanoivat naapurille Wittille: 'Se jolla on poika', sanoivat he, 'ja antavat hänen laiskotella muurin ääressä, se on tyhmä aasi'. Ei, sanoivat he, jos hänestä on tuleva kelvollinen maanviljelijä, niin tulee hänen matkustaa Belgiaan ja oppia järkiperäistä maanviljelystä, joka kuuluu olevan jotakin oikein erinomaista siellä.
Swart lohduttaa Wittiä, kun tämä taasen käy murheelliseksi. "Rauhoitu nyt vaan", sanoi hän, "kyllä Kalle sinun vielä löytää; ei kestä kauvan, ennenkuin hän on matkalla Belgiaan. Hän on pian oleva täällä. Toinen asia olisi ollut, jos minun tyhmä poikani olisi unhoittanut itsensä jälkeen. Nyt sinä, Frits, istut paikallasi, liikahtamattakaan itseäsi, niin että minä voin hyvin löytää sinut!
Mutta mitä hiisiä! sanoi d'Artagnan, joka, niinkuin tiedetään, ei milloinkaan vaipunut epätoivoon, minun mielestäni me nostamme liian suurta melua turhasta; kahdessa päivässä, jos ajan pari kolme hevosta pakahduksiin mitäs sillä väliä, onhan minulla rahaa olen Béthune'ssa; minä annan kuningattaren kirjeen johtajattarelle ja vien rakkaan aarteeni, jota minä etsin, en Lothringiin enkä Belgiaan, vaan Pariisiin, jossa se on helpompi piiloittaa, semminkin niin kauvan kuin kardinaali on La Rochelle'n edustalla.