United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
He hiipivät nyt niin hiljaan kuin mahdollista oli vankkurien luo; toisen irroittaessa vitjat vankkurinaisasta, riisui toinen hevoset valjaista. Sitten ottivat he ohjakset varovaisesti Juhanin kädestä sekä nousivat hevosten selkään, jotka nöyrästi tottelivat heitä ja menivät syvemmälle metsään, varsat perässä.
Vai niin!... Minne sellaisella vauhdilla aiot?" kysyi hän laaskavasti Thorbjörn'iä läheten, mutta hoiperteli sinne tänne, sillä hän oli humalassa. "Tänään kyllä en pääse edemmäksi," sanoi Thorbjörn, hevostansa valjaista päästäen. "Tuopa kovin ikävätä," ilkkui Aslak yhä läheten ja lakkiansa kouraten.
Min'en osaisi mitenkään kuluttaa kokonaista päivää pelkässä huvituksessa, ja senvuoksi minun kaiketi olikin niin ikävä tän'aamuna: minulta puuttui jotakin; mutta nyt olen kokonani valmis juhlalle, aivan valjaista irti; nyt vasta olisin oikein valmis tanssimaan kun vaan saisin tanssijata".
»Juuri se tuotiin», sanoi Matti ja lähti viemään keppiä Kannostoon. Saatuaan hevosen valjaista juotti isäntä sen kaivolla, sitoi ohjaksista kiinni rattaisiin ja meni tupaan. Emäntä tarjosi ruokaa, mutta hän sanoi jaksavansa odottaa siksi kun muukin väki tulee. »Alkaako ruis metsävainiossa näyttää paremmalta?» kyseli emäntä. »Eei, mitenkäs se, kun oraat ovat lähteneet ja mistä niitä uusia tulee.
Kuuletko sinä, herroilla on kiire jouduttakaa te hevonen yhtä pian valjaisiin, kuin minä oman riisun. Vikkelä poika onkin jo päästänyt valjaista kovasti tuhuttavan hevosensa. Hollimiehellä ei itse asiassa ole mitään herrain kiirettä vastaankaan, mutta sanoohan kuitenkin totuttuun tapaansa, että »kylläpähän tässä ennätetään, jahka joudutaan», ja menee pirttiin.
Kovaa vauhtia juoksevan leveän joen vesi tärskyi lautan reunoja vastaan pinnistäen köysiä. Kun lautta oli ahdettu täyteen ja Nehljudofin rattaat ja valjaista päästetyt hevoset pantu seisomaan tungokseen toiselle reunalle, asettivat lauttamiehet sulkuriu'ut jälleen paikoilleen, ottamatta korviinsa rannalle jääneiden pyyntöjä päästä mukaan, irroittivat paulat ja läksivät liikkeelle.
Hän tietysti oli Nordhoug'in häissäkin, mutta oli, miten Thorbjörn'ille sittemmin kerrottiin, nähnyt parhaaksi piiloutua hetkeksi, koska hän vanhaan tapaansa oli saanut toisia tappelemaan, ja tällä kertaa omakin selkänahkansa näytti olevan vaarassa. "Yhtä hyvä olisi panna hevonen kiinni rattaisiin kuin päästää se valjaista," sanoi hän, "sinun kaikessa tapauksessa täytyy käydä Nordhoug'ista apua."
Noin kymmenen aikaan, taikka aikaisemminkin, jos veden luo päästään, tehdään seisaus, jolloin juhdat päästetään valjaista pariksi tunniksi syömään, sill'aikaa kuin kaksijalkaiset murkinoitsevat tai syövät päivällistä, mikä sana sitten ateriaa parhaiten vastannee.
Eikö vaan tuo mies iske hampaitaan joka asiaan ... väännä ja käännä! että lopulta ei tiedä, irvisteleekö tuo, vai puhuuko tosissaan. Enemmän olisi vielä tarvinnut! Kylläpä sinä osaat! Mikä meidät lopulta perii? Kiusaus ... ja lankeemus...! Sitte ei auta muu kuin pako. Liian myöhäistä, liian myöhäistä! Annoin jo riisua oriisi valjaista ja viedä talliin. Siinäkö kiusaus?
Neuvottomana ajoin majatalon pihaan. Ei ollut vielä niin myöhäinen kuin olin luullut. Renki tuli pihalle. Minä riisuin hevoset valjaista, käskin antaa niille heiniä ja tilasin itselleni lämmintä olutta, Sen saatuani istuin takan viereisen pöydän ääreen. Hätätilassa ajattelin, riittänee toki huopahattu ja maalaismekko maksuksi. Hattu olikin minulle liian ahdas, mekko liian avara.