United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut joka vankkurisess', ilopäiviä huoleti viettäin Kullan kiilteliäit' yliherroja, rouvia istui, Niin kuni kukkain päiss' asuloissaan kiiltelevissä Perhot nyökkyelee, kun lämpösä käy suvituuli. Ihmein syrjäydyin sekä seiniin mekkoa hieroin, Lakkini kourassain yhä tervehtäin pysäynnyin, Mut mua nähtynä ei, vaan kaikki he kiitivät eespäin.
Hän makasi kuin mikäkin ammuttu saukko niin jäykkänä ja kiiltävänä ja haukkoen henkeään ja paperipalaasi puristi hän käsissään. Hän tahtoi nousta, mutta painui paikoilleen ja silloin noudin viinaa ja hieroin sillä hänen ohimoitaan ja annoin hänelle » Joku tovereista, joka oli häntä seurannut, katsoi häneen kummissaan. Hän pelästyi ja pysähtyi keskelle lausetta.
Mutta pian huomasin muitakin onnettomuuteni osaveljiä, joiden yläruumiit vaan tervavaatteella näkyivät. Mitenkä nuo miehet ovat tuommoisiksi katkotut, ihmettelin, ja luulin näkyjä näkeväni. Hieroin silmiäni ja tutkin, olinko hereillä vai unissaniko? Huudahdin: "halloo!" Kyllä se oli oma ääneni. Luulin järkeni seonneen. Huusin uudestaan: "Halloo, te ihmisolennot, vastatkaa, jos eläviä olette."
Kauvan en kuitenkaan ehtinyt nukkua, kun korvissani alkoi kuulua tuttu sävel. Aloin kuunnella sitä tarkemmin.... Eroitin jo sanatkin.... Kuin tuhansista suista syöksyi sanat: "On kurjan kurjat kunniassa raharuhtinaat nuo röyhkeät ne työtä ryöstävät " Hieroin silmiäni ja aloin tarkastella ympärilleni... Missä olen?... Kauhistus... Puistossa, johon kaupungissa menin istumaan.
Vaikka tiesinkin, ettei vanha rouva eikä vanha herrakaan ole enää elossa monta kertaa tuota sitäkin vanhan herran kohjaketta hieroin, nyt on maan povessa sekin niin menin talon keittiöön kuin meninkin ja ajattelin, että jos talo näyttää kovin kolkolta, niin tästä vieraasta ei ole pitkällistä ristiä, minä heti pääsen takaisin Helsteenille, varsinaiseen majatalooni, syöp nyytystäni ja nukun omaa untani.
Venäläiset eivät voineet päästä luokseni eikä ampua myöskään. Minä istuin vuoren loukossa, riisuin kengät jaloistani, sillä ne jäätyivät kokonaan, ja hieroin jalkojani pakkasen tähden. Jälkeen puolipäivän tuli toinen partiokunta samaa tietä, jota mekin olimme kulkeneet.
Tuossa tilassa ollessani tuntui uneni läwitse niinkuin joku olisi hiljaa koskenut käteeni. Minä hyppäsin lattialle ja hieroin silmiäni. Edessäni seisoi pikku Kerttu palawa kynttilä kädessä, sillä nyt oli aamupuoli yötä.
Kun riisuin kengät jaloistani, olivat nämä juuri kuin paleltuneet nauriit, valkoiset aina polveen asti. Kokoilin kohta lunta ja hieroin jalkoja, siksi että olin lämmin ja väsynyt. Panin sitten taas rikkinäiset sukat jalkaan, kävelin ja hieroin uudestaan. Ehtoolla kohtasin talonpojan, jonka seurassa oli pieni tyttö.
Mutta tämä kehotti häntä vielä nukkumaan ja loikomaan niin hiljaa kuin mahdollista, sillä, sanoi hän, vasen käsivartenne on, niinkuin näin, jonkunverran loukkautunut, mutta minä hieroin sitä tehoisalla voiteella ja hoidan sitä vielä, kun tulen takasin; minä käyn nyt Signildsborgissa ja ilmoitan sukulaisillenne, ettei heidän tarvitse olla huolissaan poissaolonne vuoksi.
"Eikö muuta?" vastasi Ojamylläri aivan kummallisella tavalla ja nousi kiireesti jälleen ylös, "sen voit piankin saada tietää: Ylisuon Mikon Leenan luona, jossa naimiskauppaa hieroin Jaakon ja hänen rikkaan tyttärensä välillä". "Herra Jumala! sitä pelkäsin!" huudahti Liisa lyöden käsiänsä yhteen, ja kyyneleet nousivat hänen silmiinsä.