United States or Algeria ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Halloo!" sanoi tätini Peggotylle, joka seisoi epäilevänä hänen kammottavan olentonsa edessä. "Kuinka te jaksatte?" "Sinä muistat tätini, Peggotty?" sanoin minä.
Soisin että sinäkin olisit terve niin, eihän se aina ole niin helppoa mutta sinulla on paljon voimia, Anna. Ja paitsi sitä olethan niitä yksinäisiä olentoja se antaa voimaa." "Halloo oo oo!" kuului samassa Hartin ja Vilman ääni metsässä. Tee oli valmista ja Annaa sekä Eksköldiä odotettiin.
Olisipas ollut Jonas Aatamin housuissa! Aatami livisti pakoon, kun kuuli Jumalan äänen paratiisissa. Mutta jos sieltä vesakosta olisi hänen huutoonsa vastattu "halloo!" Jonaksen äänellä, olisi asia voinut saada ihan toisen käänteen. Itse pääasiaa kielletyn hedelmän ottamista sitä Jonas ei suinkaan olisi noin vaan tunnustanut.
Toinen myönsi: En minä... Mutta vallesmanni on puhunut, kun isä oli siellä lannan ajossa, ja se oli vain rautalankaa myöten mennyt ihan joka paikkaan. Menikö sinnekin läävään, jossa isäsi loi lantaa? sotkeutui Otto. Meni... Ihan joka paikkaan, ja sitte oli vain vallesmanni sanonut, jotta halloo. Mitäs se on se halloo? tuli jo Otto uteliaaksi. Toinen kehasi umpimähkään: Se on hyvin hyvää.
Ja niinpä minä käärin hihani, sytytän paperossin vastamyrkyksi ja käyn reippaasti samaan toimeen kuin toverini äsken. Halloo, onko se Vuoksi? On, terve! Hänen äänensä kuuluu kuin maan alta, mutta kuitenkin aivan selvästi. Olemme vielä niin arkoja ja tottumattomia, ettemme yllätyksen pelosta uskalla pitempään sananvaihtoon antautua.
Kun hän seisoi siellä, vartoen häntä, sattuivat hänen silmänsä ovenkolkuttimeen. "Minä aion rakastaa sitä, niin kauan kuin elän!" huusi Scrooge, taputtaen sitä kädellänsä. "Minä tuskin koskaan ennen katselin sitä. Mikä rehellinen muoto sillä on! Se on kummallinen kolkutin! Tässä on nyt kalkkuna. Halloo! Hei! Kuinka jaksatte! Iloista joulua!" Siinä vasta kalkkunaa oli!
Covent Garden'issa minäkin olin, mutta huonompaa en ole milloinkaan nähnyt. Halloo, te Sir!" Nämät sanat lausuttiin kyyppärille, joka kaukaa oli hyvin tarkoin katsellut, kuinka me tunsimme toinen toisemme, ja nyt astui kunnioittavaisesti esiin. "Mihin olette pannut ystäväni, Mr. Copperfieldin?" kysyi Steerforth. "Pyydän anteeksi, Sir!" "Missä hänen yö-sijansa on? Mikä hänen numeronsa on?
Halloo! Se on kuvernööri Lindh. Tehkää hyvin ja käykää kasarmilla pataljoonan päälliköltä ottamassa selkoa siitä, miten hän huomenna kutsunnassa ... vai niin, olette jo käynyt. Pieni kävelyretki kaupungin läpi ja lyseon ohi ... se kyllä riittää. Tulette sitten puheilleni. Hyvä on. Soittaa kiinni. ROUVA LINDH. On pysähtynyt toimessaan ja kuunnellut, moittiva ilme kasvoillaan.
Kuluu jokunen hetki, alhaalta alkaa kuulua veden loiskinaa ja pian sen jälkeen hieman arkaileva: Halloo! Halloo, halloo! vastaavat eri suunnilta minun ja Vuoksen äänet. Viimemainittu suorittaa esittelyn ja niin on meitä nyt keskinäisessä yhteydessä kolme suomalaista. Proviisori S., jota syytetään samoista asioista kuin minuakin, on tuotu tänne myöskin keskikesällä.
Minä tahtoisin mielelläni olla sylilapsi. Halloo! Hoi! Haloo!" Hän keskeytyi ihastuksissansa, kun kirkonkellot kajahtivat mitä iloisimmalla tavalla hän milloinkaan oli kuullut. Helinä ja kumina! Voi mainiota, mainiota! Juosten akkunan luo, avasi hän sen ja pisti ulos päänsä.