United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ja tuulen henkikin sopi täällä käymään, että oli vilpoisempi'. Huomaa, miten ulkonaiset kuvat säestävät ihmisen mielentiloja tai paremminkin sulautuvat niiksi, kuten yleensä Pakkalalla, jolla esim. luonnonkuvat ovat joko vertauksia tai mielialoja. Ja tuntee ihmismielen liikunnot noissa lauseissa kuin hengityksenä, ensin kiivaampana, sitten laantuvana.

Hän seisoi paikallaan, katse tuijotti maahan; kerran parin hän hymyili iloisesti ja jättäessään tornin hakeakseen vuodetta hän mutisi: »Jos kuolema on niin lähellä, täytyy minun ainakin voida sanoa, että olen rakastanut Ionen täytyy tulla omakseniArbakeen luonne oli niin monisotkuista kudosta, että siinä asuva henkikin usein sekaantui ja hämmentyi.

Sillä niinkuin ihmissuku on kokoonpantu ruumiista ja hengestä, niin noudattavat kaikki asiat ja kaikki meidän pyrintömme, toiset ruumiin, toiset hengen luontoa. Sentähdenpä katoovatkin kaunis muoto, suuret rikkaudet, vieläpä ruumiin voimakin ja kaikki muut semmoiset ennen pitkää; mutta neron oivalliset teokset ovat kuolemattomat niinkuin henkikin.

Tulee taloon taas vakavampi henkikin, kun talo saa vakituisen isännän. Ei täällä silloin enää kuka tahansa juoksentele. Mitä te siinä hätäilette!... Eihän asia siitä viisastu. Johannan vuoksi minä vaan sen soisin... Hän alkaa jo kaivata ikäistensä seuraa... Mistä te nyt tuollaisia päättelette? Nähkää, emäntä!

Ei se myöskään ollut semmoista, mitä olisimme voineet selittää tai esiintuoda syitä, vaikka henkikin siitä olisi riippunut. Me edelleenkin, niinkuin ennen, asuimme yhdessä, söimme yhdessä, teimme työtä yhdessä; kävimmepä myös iltasella yhdessä kävelyllä, kun päivän askareet olivat tehdyt.

"Niinpä kyllä, mutta sehän kansan elättää." "Kansa ei elä ainoastaan leivästä, se tarvitsee hengellistä ravintoakin", sanoi pastori juhlallisesti. "Mutta ilman leivätä loppuu henkikin. Ja jota tukevampi leipä, sen tukevampi hengen veto." "Te puhutte niinkuin materialisti niinkuin aineellinen mies." "Ja te, hra pastori, niinkuin hengellinen, sen myönnän."

Ja kuin sepon toimin ja töin tuo nous tarun Sampo, antaja auvon ja onnen muinahisen, niin voittava kansan on voimin sen henkikin, heilivä hiljaisin päivin ja öin, taas nuorissa nostaen taattojen tarmon ja ponnen ja rakkauden, pyhän, hehkuvan, täyden tähän maahamme karuun, sen sankaritaruun, mi enää ei konsana katoa kannelta pohjoisen taivaan: siks isketty syvään se on sydänveriin ja veljesten vihaan ja vainoon ja vaivaan.

Nämät mietteet eivät tosin ensinkään pidä yhtä klassillisten käsitysten kanssa, ja kaunotiede varmaankin kauhistuu sitä väitettä, että sekin, joka ei ole kaunis, voi tulla runouden esineeksi, mutta mitä sen tekee, että ihminen on niin paljon lisääntynyt maan päällä, jotta hän kirjavain kansakuntain joukossa on kokonansa menettänyt olympillisen yhdenmuotoisuuden, että neekerin ja lappalaisen mielestä hänen vertaisensa on kaunis, ja että vielä löytyy semmoisiakin uskalikkoja, jotka väittävät, että henkikin voipi olla kaunis.

Ei kosteikkoa silmänkantamissa, ei taivaalla näkyvissä ainoatakaan pilveä, ei vesisuonta maan alla ainakaan meidän tiedossamme eikä saavutettavissamme. Miksi epäilys, uupumus on ainoa, joka jää? Miksi henkikin kuivuu ja kuihtuu yhdessä ruumiin kanssa? Onko senkin saatava kasvuvoimansa aineesta? Eikö sekään kestä ajan vaihteita?

Vieläpä näytti jonkinmoinen järjestyksen ja kurin henkikin olevan heissä olemassa, sillä jos joku rähisi ylenmäärin kovalla äänellä, niin saattoivat hänen kumppalinsa hänet heti ankarilla uhkauksillaan vaikenemaan. Tämän kirjavan joukon etunenässä kulki eräs mies, joka päättäen hänen kovin huonosta ja lahonneesta puvustansa, ei kuulunut tämän mailman onnenlapsien joukkoon.