United States or El Salvador ? Vote for the TOP Country of the Week !


Anna tänne. Vaan Kenoveeva valitti ja rukoili yhä: 'Oi, katsokaa tuonne ylös taivaaseen. Näettehän kuun, katsokaa, se peitäkse pilven taa ikäänkuin ei voisi nähdä sitä tekoa, jonka aiotte tehdä. Kuulkaa, kuinka tuuli nousee, ettekö kuule, miten kauheasti puut heiluvat ja miten kovasti kaikki lehdet värisevät. Koko luonto kauhistuu viattoman murhaa.

Ja nyt Amrei kauhistuu kellon lyödessä yhtä liukuu rapisten katolta tiili ja kolahtaen putoaa maahan. Amrei vapisee, kuni kummituksia peläten, hän ponnistelekse vielä hetkisen kuulemaan yörastasta, mutta sitten panee hän akkunan kiinni.

Jos täytyykin jättää vanha elämä, niin onhan onnea odotettavissa uudessakin. Mutta Ainosielu yhä suree. Se kauhistuu viisautta. Viisaus on sen mielestä vanha ja iloton, vieras ja kylmä; jumalallinen elämä on sille tyhjyys, pohjaton avaruus, johon se itse sieluna hukkuisi.

Menee. Kaikki muut katoovat myöskin vähitellen. Seitsemäs Kohtaus. Luutnantti Werner, vartioinensa. Rapp. WERNER. He käyvät! Mun kaikki, kaikki oitis hyljäävät. Ei löydy uljahissa yhtäkään, Ku epäellä voisi hirmutyötä, Jon nimeä jo vuoret kauhistuu. Oi häpeää! Mi häijy kavaluus On jaloimmatkin voinut villittää? Min oudon rikoksen, oi taivas, oon Ma tehnyt, jonka kauheasti nyt Ma maksaa saan?

Rouva, joka haukottelee hienossa vierashuoneessa kirjojen ja piirroksien ympäröiminä, ellei hän iltaansa kuluta vieraitten seurassa kutsujaisissa tai teaatterissa, kauhistuu ja suuttuu, jos keittäjä ja sisäkkö mieluummin pistäyvät jonkun tuttavan luona kahvilla, kuin istuvat kovilla puutuoleilla kyökissä, jossa ovat kaiken päivää askaroinneet.

Porsaita tuo tällä kertaa sanoi tulleensa noutamaan ... että saisi kerran oikein taattua lajia. Mutta eikö vaan tehnyt tikusta asiaa! Vai porsaita! Kunpa nyt saisi talosta sellaiset helluntaiporsaat läksijäisiksi, että ne toistenkin vielä muistaisi. Jospa meidän emäntä hänet kerrankin rökittäisi!... niinkuin usein on uhannut. On tuo Savela niin jumalaton puheessaankin, että oikein kauhistuu.

Ah, Jegorovna, sanoi lukkari, minä luullakseni mieluummin yhdistyisin itse pirun kanssa, kuin olisin riidassa Kirila Petrovitschin kanssa. Kun näkee hänet, niin kauhistuu ja peljästyy, mutta selkä kuitenkin taipuu niin nöyrästi... Oi surun surkeutta, huokasi pappi. Kirila Petrovitschillekin lauletaan kerran samat juhlavirret, kuin äsken Andrei Gavrilovitschille.

Talonpoikaissotilaat ovat vimmoissaan, he iskevät vankeja kivääriensä perillä ... kostoa janoavat ... murhista, silpomisista ... janoavat verta: hirveää metsäläiskansaa, ei sittenkään oikeaa Runebergin... Vangit viedään jonnekin, asetetaan riviin seinän viereen. Muttinen näkee edessään olentoja, joita hän kauhistuu ... vaikka sääliikin.

Hywäksi kehutaan käärmenpistoissa sitäki keinoa, että kohta jälkeen sitoa paksulta tupakkaa paikalle tahi panna sille käärmeen talia. On kowin waarallinen kohtaus, joka woimiinsa päästyä melkein aina lopettaa kuolemalla. Siinä taudissa sairas kauhistuu wettä ja muita weteliä aineita, jonka ohessa hän waiwataan hirwiältä janolta, kurkun kuristukselta jne.

Sinun isäs' uskaltaa, ja majesteetin täytyy hyväksyä tapahtunut tapaus, jos kohta hän kauhistuu sitä. Ajatteletko sinä? O, keksi sinä tie, joka minut viepi vapauteen! Puhu ja ravitse elävän sielun elävää toivoa! FERDINAND. Vaikene! O, vaikene! Joka sanalla lisäät sinä minun epätoivoani. Ei tässä löydy mitään keinoa, ei neuvoa, ei pääsyä.