United States or Vietnam ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Minunpa jo lienee aika lähteä», sanoi Alma, koettaen saada hansikkaan viimeisiä nappia kiinni. »Autapas, John, tuo on niin vaikea.» John teki niinkuin hän pyysi ja saattoi häntä sitten etehiseen. »Jalanko menet?» hän kysyi. »Ei, hevosella. Isvosikka odottaa pihassa.» »Kuinka? Ohkasen sadenutun vaan otat päällesi? Näin kylmällä. Mitä ajattelet?» »Tällä välin en ennätä jäähtyäkään.»
Minä pudotin hansikkaani kukkain joukkoon, kun ripustin ylös erästä lilja-seppelettä, ja huomasin salaa, kuinka hän vikkelästi otti sen ja kätki sen taskuunsa. Hetkisen kuluttua tulin sinne ja sanoin: "Pudotin tähän hansikkaani; missä se lienee?" Tuo veijari auttoi minua innokkaasti hansikkaan hakemisessa, mutta ei antanut sitä takaisin. Kaikki tämä tapahtui hiljaa ja salavihkaan.
BOLINGBROKE. Ja mitä sanoi huimapää? PERCY. Hän vastas, että aikoi mennä saunaan, Alttiimman nartun ottaa hansikkaan Ja sitä kantaa muistona ja sillä Upeimman ratsaan satulasta syöstä. BOLINGBROKE. Yht' irstas, kuin on hurja! Kummassakin Paremman toivon häivää toki näen, Jost' ehkä vanhemmiten hyvää koituu. Ken tulee tuossa? AUMERLE. Missä kuningas?
Neiti Fanny oli iloinen ja vallaton. Tekö nyt olette se Heikki? Nämä ovat teistä puhuneet minulle niin paljon, että olen teihin henkisesti aivan kyllästynyt! Hän nauroi ja ojensi Heikille valkoista kättään, josta oli juuri vetänyt pois hansikkaan. Heikki ajatteli kuluneita verkavaatteitaan ja punehtui.
Hän kiiruhti sinne ja löysi selittämättömäksi iloksensa rouvas-ihmisen hansikkaan; mutta itseänsä esinettä enemmän kummastutti häntä sen ihmeellinen asema. Kolme sormea ja peukalo olivat, niinkun selvästi näytti, vaseti yhteen puristetut ja etusormi osoitti kahden mäen väliseen vuorensolaan. Epäilemättä oli Helena jättänyt tämän merkin ystävillensä.
Kun Obenreizer oli lopettanut puheensa talonpojista, oli rouva hieronut hansikkaansa kaikin voimin, ikäänkuin olisi puhe voittanut hänen erinomaista suosiotansa, ja pari kertaa kun tuo hansikka, jota rouva piti silmiensä edessä, nostettiin ilmaan taikka kun toinen sen sormista kohosi toinen aleni, luuli Vendale mainitun hansikkaan tehneen jonkun sananlennätin-merkin Obenreizerille, joka todellakin ei koskaan ollutkaan kääntänyt sille selkäänsä, ehkä tämä ei ollut sitä muka ollenkaan huomaavinansa.
Ylioppilas nukkui makeasti. Luutnantti oli vetänyt kädestänsä hansikkaan voidaksensa polttaa korkkia. Kun Alfhild'in piti antaa sen hänelle takaisin, näki hän tämän kantavan kihlasormusta. Hän vavahti hiukan. "Oletteko te kihloissa? Toivotan onnea!" "Kiitoksia?" "Miksi ette ole ennen kantanut sormustanne?" "Senlaisia pikkukaluja ei kanneta aina kesälomilla, kun tahdotaan pitää hauskaa."
Kuten tiedät tahtovat muutamat herrat väliin puoli-julkisesti anastaa naiselta joko hansikkaan, nauhan tahi jotakin muuta muistoksi; sillä muka osoittaakseen että he ihailevat näitä naisia, mutta herra Henderson teki pienen näpistyksensä niin salaa kuin mahdollista. Varmaankin hän luuli ett'ei kukaan sitä nähnyt. Mitä sinä tuollaisesta ajattelisit? Evasi. Lumous ja todellisuus.
Vieno punastus lensi kalpean Heleenan kasvoihin; hän riisui valkoisen hansikkaan oikeasta kädestään, kaksi kallisarvoista sormusta kiilsi hänen sormissaan toinen oli hänen vihkimäsormuksensa, ja hän ojensi kätensä polvistuneelle, nostaaksensa häntä seisalleen. Mutta upseeri veti kaunoisen käden huulilleen, suuteli sitä kahteen kertaan, ja sitte likisti sen hellästi sydäntään vasten.
Sattuuhan se kerran sokeakin kana jyvän löytämään... Hän asetti ensin sateenvarjon kädestään eteisen nurkkaan, ripusti palttoonsa naulaan, etsi jonkun aikaa paikkaa silinterilleen ja löysi sen vihdoin tuolilta peilin alla. Kalossinsa hän oli riisunut jo heti kynnykselle ilmestyttyään. Riisui sitten vielä hansikkaan toisesta kädestään, laski ne kauniisti yhteen ja pudotti silinterin pohjalle.