United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä viivyin vielä hetkisen piilopaikassani kuunnellen vieraitten askeleita, jotka pian lakkasivat pehmeällä ruohokolla kuulumasta. Minä olin kovin innoissani. En silloin vielä voinut nimittää sitä tunnetta, joka ikäänkuin kuristi kurkkuani ja saattoi minut taistelemaan pidätettyjä kyyneleitäni vastaan, mutta joitten valtaan minä kuitenkin antauduin hillittömällä kiivaudella.
Mutta ennenkuin vieraat olivat tointuneet hämmästyksestään, jatkoi Ester kovalla äänellä: "Vastaa, uskoton ja kunniaton ritari minulle, joka sinut pelastin varmasta kuolemasta minulle, joka sinulle soin suojaa ja sinua väsymättä hoitelin, kun sinut avuttomana ja hyljättynä tuotiin isäni huoneesen minulle, jolle sinä kiitollisuudesta lupasit rakkautta ja pyhimmillä valoilla vannoit ikuista uskollisuutta minulle kurjalle, joka sinun valoihisi luottaen antauduin kokonani sinun omaksesi, vaan jonka sinä kuitenkin petit ja hylkäsit vastaa minulle kavala, uskoton mies voitko sä toivoa että taivas suo sinulle ainaista onnea?!"
Mutta ne ovat kaikki asioita, joista en huoli nyt laveammin kertoa. Seuraavat seitsemän, kahdeksan elinvuottani kuluivat sangen levottomalla, vaihtelevalla tavalla. Synkkänä ja rauhatonna antauduin palvelukseen milloin täällä, milloin tuolla, miten sattui, ryhtyen milloin mihinkin työhön, palkasta välittämättä, kun vain työtä oli runsaasti ja alituisesti vaihtelua.
Sentähden antauduin taas höyrylaivan palvelukseen, tulin sillä lailla Marseilleen ja kuljin sieltä osaksi jokea, osaksi rautatietä myöten Pariisiin. Siellä sitten päivä päivältä kuljeksin kaduilla sekä puistoissa, väijyelin lähettilään portilla, seurasin hänen vaunujansa, jopa viimein, monen viikon kuluttua, sain selvän Gianetan asunnosta.
»Totta puhuen, korkea herra», vastasi mies, »toivoin, että semmoinen ilmoitus olisi tarpeeton; sillä eihän siitä ole kovin pitkä aika, kun antauduin teidän palvelukseenne ja te lupasitte minulle majurinviran ynnä puolen taaleria päiväpalkkaa sekä toisen puolen taaleria jälestäpäin saatavaa. Ainakin toivon, että te, korkea herra, ette ole unohtanut palkkaani samoin kuin oman itseni?»
Esteri katsoi hämmästyneenä Rautiaista. »Mitä voikaan ihmissydämessä itää ja kasvaa äkkiä. Kaikki se, minkä luulee jo upottaneensa ja kuolettaneensa ja se minkä luulee jo kuoleutuneen yhtäkkiä virkoaa eloon. Minä antauduin vaaralliseen leikkiin. Minä olen polttanut itseni.» Hän hymähti ja jatkoi: »Minulle oli rakkaus ja sellaiset unelmat muka jo aikoja sitten ohimennyt kanta.
Te kuolette ennen pitkää vaimoinenne, lapsinenne nälkään, ja kruunu nylkee ruumiinne, joiden nahalla se paikkaa rahamassinsa, kun viimeiset roponne ovat soljuneet pohjattomaan, tyhjään lakkariin. Niinkuin mainitsin, minä heitin lestit, naskalit ja taulut hiiteen ja antauduin harjoittamaan muita elinkeinoja, jotka paremmin korvaavat työntekijän vaivat. Kuules vain!
Hän katsahti minuun. »Mitäs nyt meinaat?» sanoi hän. Minä ojensin kirveen, aijoin iskeä, mutta hän oli sukkela ihminen, hypähti reestä ja tarttui käsiini. »Mitäs sinä, poika kujeilet?...» Hän kaatoi minut lumeen, minä en vastaan pannutkaan, vaan antauduin. Hän sitoi vyöllä käteni ja runttasi minut rekeen. Vei suoraan, vallesmannille. Minut pantiin linnaan. Käytiin käräjiä.
Mutta pianpa ne semmoiset tunteet haihtuivat, kun virta minut taas kantoi toisten toverien luo ponttuulle, ja siellä minä sitten sitä hurjemmalla kiihkolla antauduin entiseen elämään. Ja entiset laulut taas pitkin rantoja raikumaan! Kyllä olikin kummaa siihen aikaan ... minä en välistä päiväkausiin muuta puhunutkaan kuin runoon vain, ja runoon aina vastasinkin, jos kuka mitä kysyi.
»Hän puhui lyhyesti ja rohkeasti niinkuin aina», vastasi Comines. »Kukas teistä, sanoi hän, oli läsnä, kun Ludvig serkkuni ja minä kohtasimme toisemme Montl'héryn tappelun jälkeen, jolloin olin niin varomaton, että seurasin häntä Parisin muurien sisäpuolelle vain kymmenkunta omaa miestä seurassani, ja jolloin sillä tavoin antauduin kuninkaan mielivallan alaiseksi?