United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllä se virkoaa, kun se on vielä pehmyt. Näin vaan puistellaanhan ja retuutetaan, joka jäsentä, kättä, jalkaa näin vaan, tai vaan riiputetaanpas jaloista. Näin vaan. Puistelkaahan nyt kaikkia jäseniä. Retuuttakaa vaan kättä, jalkaa... Niin vaan... Juuri niin... No pannaanpas taas nurmelle ja nujuutetaan siinä, näin vaan... Näin vaan."
"Kyllä hän virkoaa, hän virkoaa!" huudahti Pekka ilahtuen. "Voi Vappu-parkaa! Olipa se hirmuinen, oikein pirullinen kosto, jonka talolliset hänelle olivat valmistaneet. Kaada enemmän vettä hänen päälleen! Minun täytyy mennä Grillsin ja rengin luo." Antti kirosi ja sanoi menevänsä taloon. "Jää sinä Vappua hoitamaan", ja odottamatta Pekan vastausta hän riensi pois.
unessa luoksein nainen sammalkieli ja kierosilmä, vääräsääri tuli, ja käsirikko ynnä kalman-karva. Ma häntä katsoin; ja kuin Päivän alla jäsenet virkoaa yön jähmettämät, niin alla katseeni tuon kieli kirpos ja sitten varren koko ryhti nousi vähässä ajassa ja kasvot valjut sai värin, jota niille toivoo rakkaus.
Se on olentojen kauheata tuhlausta, ainoastaan verrattava siitinpölyn suunnattomiin pilviin, jotka lentävät ilmassa auringon hedelmöitsevässä valossa. Ja jokainen tuhottu olemassaolo tulee taas eläväksi, virkoaa uudestaan, synnyttää uuden virran olentoja, loppumattomiin asti.
Tällä välin on heidän molempain poikansa Horus kasvanut; voitollisesti kukistaa hän Tyfonin ja kostaa isänsä puolesta. Hän perii maanpäällisen jumalais-valtakunnan, mutta Osiris, joka jälleen virkoaa henkiin, perustaa eri valtakunnan maan alle ja hallitsee siellä vainajain sieluja.
Jos virta, elonvirta Mun vasta uhkaa niellä, Mutaansa upottaa: Kun muistan immen hurskaan, Uus' henki virkoaa. lausuttu Suomalaisen lyseon perustamiskokouksessa, Viipurissa, Tammikuun 15 p. 1879. Ei vaan leiväst' elä ihmissuku: Sana Luojan, aate, hengenmahti Maailman loi, muodostaa ja johtaa.
Kun elämäntunto on purrut niin syvälle kansaan, että siinä virkoaa yksilöllinen hengentietoisuus, niin silloin on koittamassa hetki, jolloin tämä kansa on saavuttamassa henkisen täysikäisyytensä.
»Niin», virkkoi toinen, »aivan hän kaatui suoranaan hangelle, ensin hitaasti ja lopulla rojahtamalla raskaasti. Jos osaatte, niin auttakaa häntä.» »Missä haava on?» kysyi Iikka, kumartuen alas. »Luullakseni se on tässä näin sivussa. Laittakaa ja paikatkaa, niin että kerrassaan kestää, jos hän vielä virkoaa, sillä ei meillä enää ole monta hetkeä aikaa.»
Se ehkä tainnoksistaan virkoaa Ja sankarhenkehensä puhkeaa. Mut tietäkää: en hyvää enkä pahaa Voi lausua, jos minussa ei Hän EGLON. Kun seuraat vaan, MUUT RUHTINAAT. Kun seuraat, riemuitsemme. REBA. En sanoihin, vaan kyllä miekkaan pystyn. BILEAM. Ken lähtee seuraan teistä, ystävät? Ken epäilyst' ei tunne? NERGAL ja OMRI. Minä! Me! BILEAM. Te kaksi? Kaksi uskollistani! Siis tulkaa.
Esteri katsoi hämmästyneenä Rautiaista. »Mitä voikaan ihmissydämessä itää ja kasvaa äkkiä. Kaikki se, minkä luulee jo upottaneensa ja kuolettaneensa ja se minkä luulee jo kuoleutuneen yhtäkkiä virkoaa eloon. Minä antauduin vaaralliseen leikkiin. Minä olen polttanut itseni.» Hän hymähti ja jatkoi: »Minulle oli rakkaus ja sellaiset unelmat muka jo aikoja sitten ohimennyt kanta.